Vuodenvaihteen jälkeisiä viikkoja kutsutaan länsimurteissa härkäviikoiksi. Tuo loputtomalta tuntuva, joulun jälkeinen moniviikkoinen juhlaton kausi jatkuu aina laskiaisen pitkiin pellaviin. Eletään sydäntalvea, aikaa, jossa pysähtyneisyys on vahvasti läsnä.
En usko olevani ainoa kansanmusiikin ja kansantanssin ystävä, jonka mielestä kulunut vuosi on tuntunut ikuisilta härkäviikoilta. Aika on ollut juhlatonta, loputonta arkea. Olemme kaivanneet kaltaistemme joukkoon, soittamaan ja tanssimaan, elämään yhdessä.
Kaikesta huolimatta saavutimme viime vuonna yhdessä jotakin ainutlaatuista. Loimme yhteiseksi iloksemme virtuaalisen festivaalin, jossa saimme kokea kaipaamaamme yhteyttä toisiimme. Kaiken tämän mahdollisti pelimannihenki, se meissä kaikissa asuva voima. Aineettoman kulttuuriperinnön mukautuminen aineettomaksi yhteiseksi juhlaksi onnistui yli kaikkien odotustemme. Menestys huomioitiin muun muassa Kaustisen kunnan kulttuuripalkinnolla; tunnusta sai erityisesti toimintamallimme kehittää kansanmusiikkijuhlaa vastaamaan ihmisten tarpeisiin kokea yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kiitos tästä kuuluu ihan jokaiselle pelimannille ja Kaustisen ystävälle!
Yleisessä keskustelussa erilaisilla foorumeilla on esitetty aika ajoin huolta siitä, miten kulunut vuosi vaikuttaa ihmisten tottumuksiin tuottaa ja kuluttaa erilaisia kulttuuripalveluja tai väheneekö harrastamisen kiinnostavuus.
En ole kovin huolissani. Todistettavasti yhteinen rakkautemme kansanperinteeseen, musiikkiin ja tanssiin kaikissa muodoissaan, ei niin vain katkea. Vaikka edellisistä yhteisistä soitto- ja tanssikokemuksista on saattanut kulua sietämättömän pitkä aika, perustarpeemme itseilmaisuun on säilynyt, ehkä jopa vahvistunut. Toteuttamistavat ja ilmenemismuodot ovat olleet erilaisia ja yksilöllisiä, mutta toimivia ja eteenpäin vieviä.
Kulunut, erilainen aika on pakottanut meitä etsimään uusia tapoja olla ja kehittyä. Tämä jos mikä on tae jatkuvuudesta. Pelimannit ovat pitäneet yllä soittotaitoa, toivoa ja yhteishenkeä. Itse asiassa en ole lainkaan huolissani.
Nyt on aika katsoa eteenpäin ja tarkentaa katse tulevaan, on aika ryhtyä taas härkäviikkojen mukaisesti työhön, läpileivistä kohti juhlakranssia.
Sydäntalvi sulaa sydänkesään, pitkät pellavat vaihtuvat pitkiin yöttömiin öihin, kesän onnellisimpiin päiviin. Vaimeasti, mutta vahvistuen, suven sävelet soivat jo vienosti duurissa, kuulemme kohta toisistamme lisää. On aika virittää viulut.
Teksti ja kuva:
Ira Korkala
puheenjohtaja
Pro Kaustinen ry