En muista koskaan ennen odottaneeni mitään tapahtumaa niin paljon kuin kansanmusiikkifestivaaleja tänä vuonna. Olen viime vuoden aikana ystävystynyt monen muusikon kanssa, metallista jazziin, ja siten on kiinnostukseni musiikkiin noussut kattolukemiin. Rahaa ei tosin ollut, joten ilmoittauduin talkootöihin. Siksi dokumentoin nyt kokemuksiani teille.

Kaksi kokemusta on ehdottomasti mainittava. Minun ja viulistiystäväni oli tarkoitus hakea bäkkäriltä vettä, mutta harhaannuimme tieltä ja päädyimme juttelemaan eräälle skottiviulistille. Hän kertoi, miten oli kerran tavannut jostakin kotoisin olevan kansanmuusikon, jonka kanssa hänellä ei ollut yhteistä kieltä. Vaikka he eivät voineet kommunikoida sanoin, tämä viulisti kuitenkin osasi muististaan soittaa toisen muusikon perinteestä kappaleen, josta toinen muusikko piti suuresti.

Kuuntelin kahden ystävän soittoa paneelikeskustelun osien välissä Mondossa. He soittivat kappaleen, jonka muuan norjalaisen ystävän isä oli opettanut heille.

Minua vain mietitytti, miten tämä on sanoin kuvaamattoman ihanaa – miten kappale voi kulkeutua satoja kilometrejä soittajan pääkopan sisällä ja sitten tulla soitetuksi täällä Kaustisella.

___________

Yhdessä vaiheessa satuin kävelemään Kestikievarin ohi, ja näin siellä muutaman itseäni vanhemman musiikkilukiolaisen tutun. Istuuduin heidän kanssaan vähän juttelemaan musiikista. Se oli mukava kokemus, sillä tuskin olisin muutoin heille jutellut, jos olisin kotiin jäänyt.

Minä olen musikaalisesti monimakuinen. On harva se tyylilaji, josta en pidä. Kuitenkin kansanmusiikki on minulla jäänyt vähän väliin. Ehkä olen sitä joskus myös katsonut hieman siinä mielessä, että se on joskus vähän tylsää.
Sitten näin Luomuduon.

Heitä kuunnellessani, heidän rajua nopeuttaan ja sen luomaa tunnetta pohtiessani en keksinyt mitään muuta vertausta kuin – ja tiedän miten typerältä tämä kuulostaa – moni metalliyhtye, joita olen kuunnellut. Se dopamiinin huuma ja miten se musiikki tempaisee mukanaan… se on kaikkien koettava itse.

Olen päässyt kaksikielisyyteni vuoksi toimimaan myös kääntäjänä kansanmusiikin suurhenkilöiden ja ulkomaalaisen pressin välillä. Se on ollut mukava kokemus. En tosin saa kertoa mistä on keskusteltu.

Sitten olen toki kaikenlaisia typeryyksiä tehnyt ystävieni kanssa.

Siinä oli pieni katsaus kaikkiin juttuihin, joita on osaltani tullut tehtyä. Ei tarinassani ole oikein punaista lankaa, mutta ei tässä koko tapahtumassakaan ole. Kiitos kun luitte!

Pietari Wishart, 15, festareiden pressitoimiston talkoolainen

Jaa