Konsta Jylhä -kilpailun vuonna 2019 voittanut Polenta Pelimannitalossa.
Soitin juuri Hotelli Kaustiseen varmistaakseni, onko asuntovaunupaikka peruttu automaattisesti festareiden peruuntumisen myötä. Vaunu nimittäin tuossa pihalla hämäävästi kutsuu meitä manööveriin, joka suoritetaan viikonloppuna ennen ”juhulia”. Naapurikunnasta kun lähdetään festivaaleille, niin sieltä on turha ajaa aamuyön viimeisinä tunteina kotiin vain palatakseen parin tunnin kuluttua.
Nyt todella saan muistuttaa itselleni, että festivaalit ovat eri osoitteessa ihan tässä nenäni edessäni ruudulla. Vaikka turvallisen tutut rutiinit festivaalitunnelman tiivistymisestä puuttuvatkin tänä vuonna, niin aion virittää itseni festivaalien uudelle taajuudelle tulevalla viikolla.
Ensinnäkin arkistojen aarteet! Koskapa tulisi muuten kuunneltua aikaisempien vuosien ohjelmanumeroita. Toiseksi pelimanniporukkojen videot! Aijai, mitähän musiikkia on haluttu jakaa yleisöä ilahduttamaan? Kolmanneksi illan striimatut keikat! JPP:kin oikein toivekappaleita soittaa…
Seuraava asia on sitten pelkkää plussaa naapuripaikkakunnan pelimannille: olen houkutellut pelimanniystäviäni Kaustiselta kotipaikkakunnalleni Toholammille torisoittoon. Että kiepsautetaan nyt tämäkin vähän uuteen uskoon ja fiilistellään vähän festariviikon kaikuja toisella torilla.
Vaikka puhuin uudesta taajuudesta, niin en korostanut sanaa ”virtuaalinen”. Edellisessä blogikirjoituksessa oli hyvin avattu tuon sanan merkitystä ja sitä, miten se määrittelee tämän vuoden festivaaleja. Tämä tekninen termihän oli luonnollinen jatkumo kesän juhlille!
Minulla kolahti se virtuaalinen viba suoraan sydämeen ensimmäisen pettymyksen kirpaisun jälkeen. Ihanaa, festarit kuitenkin tulossa! Sydämellä on jatkettu juhlien viemistä verkkoon, sydämellä ovat kaikki pelimannit olleet mukana lähettämässä videoita, ja mikä sydämellinen joukko meitä kokoontuukaan ruutujen ääreen konsertteja seuraamaan. Meillähän on tämä festivaali tatuoitu suoraan sieluun.
Voin jo hyvin kuvitella virtuaaliyleisön hiljaisen kuiskauksen: minä olen tuolla. Sanoisin saman sutkauksen saksaksi Kennedyn Berliinin-tyyliin mutta en osaa taivuttaa sitä oikein. Minä olen festivaaleilla tänäkin vuonna yhdessä teidän kaikkien kanssa.
Ilmassa on jo kosmista kansanmusiikin väreilyä VirtuaaliKaustiseen virittäytyessä. Sen tunteen te kaikki ”juhulien ”kävijät tiedätte. Siitä ovat pitäneet huolen esimerkiksi My Kaustinen -ryhmän julkaisut sekä lukuisat pelimannien ja yhtyeiden striimaukset ja videot läpi koko kevään internetin eri osoitteissa ja tapahtumissa.
Minusta on ollut hyvä huomautus maailmankaikkeudelta meille kaikille, että osaisimme nyt arvostaa jo kerättyjä muistoja ja hetkiä. Nautitaan ja eletään uudenlaiset kokemukset sitäkin suuremmalla rakkaudella ja jaetaan Villen pipon alainen areena taas ensi vuonna konkreettisesti paikan päällä.
Teksti:
Minna Lankinen
Pelimanni Toholammilta, musiikkikulttuurin sekakäyttäjä, tuottaja ja suurkuluttaja
Kuvat kirjoittajan kotialbumista