Sveitsissä asuva Veera Valo (oik.) festivaalitunnelmissa Hanna-siskonsa sekä heidän lapsiensa kanssa heinäkuussa 2019.
Kaustisella lapsuuteni ja nuoruuteni viettäneenä Kaustisen festivaalit ovat kuuluneet kesäni kohokohtiin jo vuosikymmenten ajan. Vaikka olen asunut vuosia ulkomailla, festivaalien merkitys ei ole vuosien saatossa yhtään vähentynyt.
Sinne missä juuret ovat, on aina ihana palata ja kokea se kaikki uudelleen. Ylpeys omasta taustasta kansantanssin ja kansanmusiikin parissa on ulkomaan vuosien myötä tietyllä tapaa jopa kasvanut.
Ensimmäisen kerran esiinnyin festivaaleilla joskus 1980-luvun alkupuolella, ensin Valon Pelimanneissa ja melko pian myös Näppäreissä ja Kaustisen nuorisoseuran Ottosissa.
Esiintymisiä oli ihan lapsena vielä aika vähän, mutta vuosi vuodelta tahti kiihtyi niin kovaksi, että hulluimpina vuosina minulla oli mummolan autotallissa festivaalialueen liepeillä väliaikainen pukuvarasto, koska kotiin asti ei olisi millään ehtinyt esitysten välillä vaatteita vaihtamaan.
Noilta ajoilta on tosi paljon ihania muistoja. Erityisellä lämmöllä muistelen kavalkadeja ajoilta, jolloin niitä esitettiin vielä Kalliopaviljongilla. Mikä tunnelma siellä oli! Kavalkadit olivat aina sellainen koko soittavan ja tanssivan Kaustisen yhteinen taidonnäyte, että oli ilo ja kunnia olla mukana.
Kesäloma Kaustisella
Nykyään Kaustisen festivaalit kuuluvat olennaisesti perheemme kesäloman viettoon. Kesäloma alkaa täällä Sveitsissä vasta heinäkuun alussa, ja suuntaamme aina heti suorinta tietä Suomeen.
Ensimmäinen lomaviikko alkaa perinteisesti viulun virityksellä, jota seuraa vimmattu pelimannien yhteissoittokappaleiden harjoittelu. Suurin osa sujuu vanhasta muistista, mutta mukana on kyllä aina joku oudompikin kappale, jota saa tosissaan harjoitella.
Olen mukana myös VeteraaniOttosissa ja lapseni Ottosten perillisissä. Yhdessä harjoitellaan myös Valon Pelimannien esityksiin. Melko samalla kaavalla siis mennään kuin aktiiviaikoinakin, tosin aikaa jää nykyään onneksi paljon enemmän festivaalitunnelmasta nauttimiseen ja ystävien tapaamiseen.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen
Valon Pelimannnen esitykset kuuluvat Veera Valon festivaaliviikkoon. Kuva on Soittosalista vuodelta 2012.
Parasta on ihan kaikki!
Minun oli tarkoitus tuoda tähän blogiin ulkosuomalaisen näkökulmaa, mutta oikeastaan olen melkein jäävi sanomaan asiasta yhtään mitään; niin syvällä kaustislaisuus minussa välimatkasta huolimatta edelleen on.
Kysytäänpä siis lapsiltani, jotka ovat asuneet suurimman osan elämästään ulkomailla ja joiden mielikuva suomalaisuudesta ja Suomen kansanperinteestä perustuu suurelta osin siihen, mitä festivaaleilla on nähty ja koettu.
“Festivaaleilla on parasta ihan kaikki! Siellä pääsee esiintymään, ja Areenalla saa tanssia, vaikka ei olisi edes oma esitys. Siellä saa laittaa kansallispuvun päälle ja syödä suomalaista ruokaa (juustopaistia, muikkuja, grilliruokaa). Ja kaikista parasta on se, kun siellä on tosi paljon ihmisiä, mutta silti kaikki juttelee toisilleen.”
Kyllä Kaustisen tunnelma saa siis ulkosuomalaisenkin pauloihinsa, jopa siinä määrin, että meillä soi kesälomalla autossakin Ottosten purppurilevy.
Teksti ja kuvat:
Veera Valo
Veera Valo on syntyisin Kaustiselta, asuu lapsineen Sveitsissä. Hän on entinen aktiivitanssija ja pelimanni.