Kansanedustaja Jutta Urpilainen ehti kiireeltään ystävällisesti vastata Kaustisen festivaaliblogin kysymyksiin:

Millainen on mielestäsi keskipohjalainen ihminen?

Keskipohjalaisuudessa yhdistyy monenlaista rajapintaosaamista. Olemme länsisuomalaisia, ja samaan aikaan tunnemme myös pohjoissuomalaisuutta. Olemme kahden kielen maakunta. Kulttuurimaakuntamme on sekä kansankulttuurin että korkeakulttuurin harrastaja. Olemme meren rannalla mutta tunnemme myös jokien ja järvien luonnon. Olemme juurevasti suomalaisia, mutta rannikkoalueena olemme kautta historian olleet kansainvälisessä yhteistyössä. Näillä rajapinnoilla olemme avoimia uudelle, minkä ansiosta voimme luoda uutta. Olemme myös avoimia toistemme erilaisuudelle, minkä ansioista jokaisella on tilaa hengittää.

Entä mitä tulee mieleen, kun kuulet sanan Kaustinen?

Kaustinen on arvostanut kansankulttuuria ja luonut siitä itselleen vahvan brändin. Se näkyy monin tavoin. Kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu kansanmusiikkifestivaali on näkyvin ilmentymismuoto, mutta se on myös paljon muuta. Esimerkiksi vuosikymmenten korkeatasoinen musiikkikasvatusta tukeva työ musiikkilukiossa on kulttuuriteko, joka heijastuu suomalaiseen musiikkielämään monin tavoin. Itsekin sain nauttia lukion lahjakkaiden nuorten osaamisesta konservatoriolla pidetyssä tilaisuudessa, jonka järjestin toimittuani 15 vuotta kansanedustajana. Kesäkuun alussa tuli hieno uutinen, että Suomi esittää kaustislaista viulunsoittoa UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Se lisäisi Kaustisen ja Keski-Pohjanmaan tunnettavuutta kansainvälisesti.

Musiikilla on käsittääkseni ollut elämässäsi iso merkitys – mikä sen merkitys on elämässäsi nykyään ja riittääkö sille aikaa varmasti hurjan kiireellisessä arjessa? Tuotko musiikin myös osaksi lapsesi elämää?

Vuodet Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston ja konservatorion oppilaana niin pianossa kuin laulussa ovat antaneet musiikkiharrastukselle vahvan pohjan. Vaikka en ammattimuusikoksi päätynytkään, on musiikki osa elämääni. Vaikka konsertit ja kuuntelijan rooli on nykyään tutumpaa, on eduskunnan parlamenttibändi pitänyt yllä myös esiintymistuntumaa. Minut haastettiin lavalle myös EU:n valtiovarainministerien illanvietossa Kööpenhaminassa. Ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun olen saanut palata konservatorioon muskarilaisen vanhempana.

Oletko käynyt itse kansanmusiikkijuhlilla ja onko erityisiä muistoja sieltä?

Kaustisen festivaalilla käyminen on perinne jo lapsuudesta. Se on jatkunut myös kansanedustaja-aikana. Viime kesänä mukana oli ensimmäistä kertaa myös oma lapseni. Iltanuotiolla istuminen pelimannien musisoidessa on yksi mieleenpainuva kokemus. Myös lauantai-iltojen huippuartistien esitykset ovat olleet monesti ohjelmassa. Ylipäänsä eri lavoille ja soppeihin hajaantuneen festivaalin tunnelma – toinen toisillemme esiintymisen asenne – on hieno.

Kaustisen kunta täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Asukasluku on pysynyt viime vuosina aika lailla samana, toisin kuin monessa Suomen pienemmässä pitäjässä. Miten saisimme pienemmät pitäjät pysymään virkeinä myös jatkossa? Millaisena näet kulttuuritapahtumien roolin tässä?

Kulttuurilla pienet pitäjät luovat itselleen omaleimaisuutta, joka houkuttelee monenlaista toimintaa ja uusia ihmisiä. Kaustisella on kansanmusiikki. Lohtajalla on kirkkomusiikki. Myös isommille paikkakunnille merkitys on suuri. Kokkolalla on kamarimusiikki. Seinäjoella on tango. Porilla on jazz. Savonlinnalla on ooppera.

Onko omia suosikkeja Suomen kesätapahtumien joukossa?

Kaustisen Folk, Kokkolan Oopperakesä ja Ykspihlajan kulttuuriviikko ovat olleet vakituisia perinteitä. Muualla Suomessa sukulointireissujen oheisohjelmaa ovat olleet mm. Savonlinnan oopperajuhlat ja Mikkelin musiikkijuhlat.

Haastattelu: Tove Djupsjöbacka
Kuva: www.juttaurpilainen.fi