Kaustisen poika Mikko Onni Johannes Penttilä aloitti kansantanssiharrastuksensa nelivuotiaana ja jatkoi sitä aktiivisesti 16-vuotiaaksi asti.
– En usko, että mua tarvitsi pikkupoikana mitenkään pakottaa tanhukerhoon, mutta myöhempinä vuosina vanhempien piti ehkä hieman kannustaa jatkamaan. Onneksi kannustivat. Tanhulla on edelleen paikka sydämessäni, ammattinäyttelijäksi kouluttautunut Mikko tunnustaa.
– Tanhua harrastuksena ei mitenkään kyseenalaistettu Kaustisella. Kansanperinne elää siellä niin monimuotoisena ja vahvana, toteaa Mikko. Muualla saatettiin kyllä ihmetellä, miten nuorisolla on siellä niin paljon perinteisiin nojaavaa harrastustoimintaa sen sijaan että harrastus kumpuaisi populaarikulttuurista.
Ajautuminen teatteriin alkoi 16-vuotiaana. Siihen aikaan Kaustisen nuorisoseurassa tapahtui rakennemuutos ja ryhmiä yhdistettiin. Siinä syntyi nuorelle Mikolle luonnollinen taitekohta, jossa pystyi miettimään, haluaako jatkaa tanhua vai teatteria. Teatteri voitti ja siitä tuli lopulta myös ammatti.
Kuva: Pirjo Palosaari-Penttilä.
Mikon varhaisimpiin muistikuviin Kaustisen festivaaleilta kuuluvat aloituskulkueet sekä tanhukeikat pääporttien luona ja Areenalla.
– Muistan lapsuudesta myös sellaisen jutun, että yhtenä vuonna leikkipuistoon oli ilmestynyt potkulauta, jolla oli kiva viilettää pitkin festarialuetta. Me lapset piiloteltiin sitä yhtä lautaa pitkin pusikkoja, että pääsisi itse aina ajelemaan. Varmin tapa löytää tämä maaginen väline olikin tutkia tarkkaan kaikki leikkialueen notkot ja muut piilot. Sen yhden vuoden jälkeen potkulauta katosi, ehkä joku piilotti sen liian hyvin.
Sykähdyttävin elämys festivaaleilla on ollut thaimaalainen kansantassi ja -musiikkiryhmä, joka valloitti kymmenvuotiaan Mikon sydämen täysin.
– Olin oppinut puhumaan vähän englantia ja menin juttelemaan niille. Sitten pyörinkin melkein koko festariviikon niiden kanssa, musta tuli niiden pikku maskotti, Mikko naurahtaa. Viimeiseen esiintymiseensä ne otti mut mukaan lavalle. Sain pukeutua heidän perinneasuunsa ja kaikkea. Se että tuollainen pikku jantteri saa upean kokemuksen toisesta kulttuurista, erilaisista ihmisistä, perinteestä ja uskonnosta poistumatta omalta kotikunnaltaan on valtavan hienoa – ja mahdollista Kaustisella.
Mikon mielestä Kaustisen festivaalin luonne ja henki on nykyisin yhä enemmän kuin silloin ennen.
– Tuntuu että sitä entistä pelimanneihin ja perinteeseen nojaavaa tunnelmaa on tullut takaisin. Se on hieno juttu ja siinä on se juhulien fiilis. Siitä ihmiset tulee vuosi toisensa jälkeen nauttimaan.
Mikko nähdään tänäkin vuonna juontohommissa Areenalla.
– Lisäksi odotan festariviikolta nuotiojameja, vanhojen ystävien näkemistä, hienoja konsertteja ja niitä hauskoja ja hölmöjä yllätyskeikkoja joita viikon aikana yleensä putkahtaa esiin.
Pääkuva: Kaustisen kavalkadi 2013, kuva Jyrki Puuronen.
Festivaaliväkeä 2/6
Festivaaliväkeä-sarjaa varten Merja Lahti haastatteli muutamia henkilöitä, joilla kullakin on oma historiansa ja näkökulmansa Kaustisen kansanmusiikkijuhliin. Sarjassa esitellään enemmän tai vähemmän tuttuja tyyppejä, joihin Kaustisella on vuosien mittaan törmännyt ja törmää.
Yhteistyössä:
