Kesän paras festari heittämällä

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat kerää yhteen kaikenikäisiä kävijöitä ensikertalaisista festarikonkareihin. Mikä saa heidät tulemaan uudelleen? Kolme Kaustisen kävijää kertoo nyt omasta kokemuksestaan – karavaanarina, perheenä ja ensikertalaisena.

Karavaanarina Kaustisella – ”Kesän paras festari heittämällä”

Riikka Horppu on käynyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo useampana kesänä, vaikka ensimmäinen kerta tapahtuikin aivan sattumalta hänen ollessa kesälomareissulla silloisen miesystävänsä kanssa.

– Osuttiin paikalle vielä ilmaispäivänä ja ajateltiin, että käydään katsomassa. Viihdyttiin siellä sitten tosi hyvin, Riikka kertoo.

Sattumalta Kaustiselle päätynyt Riikka yllättyi festarin tunnelmasta – iloinen ja välitön ilmapiiri vei heti mukanaan.

Festarikokemus teki heti vaikutuksen erityisesti tunnelmallaan. Riikka kuvaa sitä iloiseksi ja välittömäksi – sellaiseksi, johon on helppo päästä mukaan.

– Siellä on jotenkin hirveän hyvä fiilis. Ihmiset hymyilevät, musiikki soi joka puolella ja tunnelma on tosi rento.

Karavaanarille Kaustinen sopii erityisen hyvin, sillä leirintäalue sijaitsee aivan festivaalialueen läheisyydessä. Riikan mukaan oma matkailuauto tuo festaripäiviin vapautta ja rauhaa.

– On ihanaa, kun oma koti on siinä mukana. Voi välillä käydä syömässä, nostaa jalat ylös ja levähtää ja lähteä sitten taas takaisin festarialueelle.

Riikan matkassa kulkevat myös hänen koiransa, espanjavesikoira Bella ja bichon frisé Pimu. Vaikka koirat ovat tervetulleita festarialueelle, Bella ja Pimu viihtyvät parhaiten leirintäalueella. Varsinkin Bella on herkkä koville äänille, kuten yleisön taputuksille.

Riikka rakastaa Kaustisella erityisesti sitä, kuinka musiikki kuuluu siellä kaikkialla, ei vain lavoilla. Se seuraa mukana aamusta iltaan ja tekee tapahtumasta omanlaisensa.

– Aamulla saatat herätä siihen, että jossain joku soittaa haitaria, ja illalla hampaita pestessä voi kuunnella, kun joku soittelee siinä leirintäalueella.

Kaustinen on Riikalle yksi kesän kohokohdista – paikka, johon palataan vuosi toisensa jälkeen.

Asuntoautolla tai -vaunulla festareille saapuminen vaatii hieman ennakointia, etenkin jos haluaa käyttöönsä sähköpaikan leirintäalueelta. Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy, sillä festivaalin perhemajoituksen kautta moni tarjoaa omaa pihaansa karavaanareiden käyttöön.

Kaustisesta on tullut Riikalle yksi kesän kohokohdista, ja sinne hän suuntaa tulevanakin kesänä – tuttuun tapaan asuntoautollaan.

Syykin on selvä:

– Kesän paras festari heittämällä.

”Siinä oli jotain taikaa” – Ida palasi Kaustiselle oman perheensä kanssa

Kokkolalaiselle Ida Lakaselle Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on ollut osa kesälomien ohjelmaa jo pienestä pitäen. Lapsuudessa festarit tarkoittivat kesäretkeä mummun ja vaarin kanssa – päivää, jota odotettiin jo etukäteen.

– Siellä sai jäätelöä, näki sukulaisia ja pääsi tekemään kaikenlaista kivaa. Se oli aina vähän erityinen päivä, Ida muistelee.

Muistoihin on jäänyt myös pieniä, tarkkoja hetkiä: pajupillin vuolemista, pillimehuja eväinä ja Lastenteltan ohjelmat, joita seuratessa aika kului kuin siivillä.

Viime kesänä Ida palasi Kaustiselle puolisonsa ja pienen lapsensa kanssa.

– Sain kuunnella musiikkia mieheni kainalossa ja samalla hytkyttää vaunuja. Siinä oli oikeasti jotain taikaa, hän kertoo.

Ida tietää, että Kaustinen toimii myös pienen lapsen kanssa.

Lapsiperheen näkökulmasta festarit osoittautuivat sujuviksi ja helpoiksi. Vaunujen kanssa liikkuminen onnistui hyvin, ja tarvittaessa löytyi rauhallisempia paikkoja levähtää. Myös vaipanvaihto sujui vaivattomasti lastenhoitohuoneessa.

Päivä rakentui ilman kiirettä tai tarkkaa suunnitelmaa. Välillä kuunneltiin musiikkia, välillä haettiin eväitä kaupasta ja välillä pysähdyttiin vain olemaan.

Idan perheellä oli oma auto käytössä helpottamassa lapsiperheen liikkumista, mutta paikalle pääsee vaivattomasti myös ilman omaa ajoneuvoa: Kokkolasta kulkee festivaalibussi Kaustiselle parin tunnin välein aina yömyöhään asti.

Kaustinen näyttäytyi Idalle ennen kaikkea yhteisöllisenä ja lämpimänä paikkana.

– Lapsikin sai tanssia siellä turvallisessa ympäristössä ja hän selvästi nautti siitä, että sai olla vapaasti, tanssia ja liikkua. Siellä on sellainen olo, että kaikilla on hyvä olla. Ihmiset hymyilevät ja tunnelma on tosi rento, hän kuvailee.

Nyt Kaustinen on saanut uuden merkityksen – siitä on tullut osa Idan oman perheen tarinaa. Kaiken lisäksi perheeseen on syntynyt toinen lapsi, joten ensi kesänä festareille lähtee nelihenkinen perhe nauttimaan musiikista ja yhdessäolosta.

”Se pitää kokea itse” – Marjo lähti Kaustiselle ja jäi kerrasta koukkuun

Marjo Esala oli jo pitkään ajatellut, että Kaustisen kansanmusiikkijuhlat olisi kiva kokea edes kerran, mutta lähtö jäi silti kesä toisensa jälkeen toteutumatta.

Lopulta ensimmäinen kerta festareilla koitti viime kesänä, kun ystäväpariskunta Merja och Ossi Hovinmäki houkutteli Marjon ja hänen miehensä Jukka-Pekan mukaansa.

”Onneksi pyysitte minua ja Jukka-Pekkaa mukaan!” Marjo (vas.) totesi Merjalle, joka oli käynyt miehensä Ossin kanssa Kaustisen festareilla viimeksi vuosia sitten.

– He saivat sen kipinän syttymään kunnolla, ja sitten vain päätimme, että nyt lähdetään.

Etukäteen Marjo ajatteli Kaustisen musiikkitarjonnan olevan melko yksipuolista, mutta jo ensimmäisten esiintymisten aikana kävi selväksi, että mielikuva oli täysin väärä.

– Luulin, että siellä olisi enemmän sellaista perinteistä kansanmusiikkia, mutta tarjonta olikin tosi monipuolista. Mitä tahansa meni kuuntelemaan, se oli oikeasti tosi hyvää ja tuli sellainen olo, että vau, hän kuvailee.

Ystävykset kulkivat festareilla pitkälti fiiliksen mukaan ja kiertelivät esiintymislavoja ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Marjo muistelee, kuinka häneen teki suuren vaikutuksen tapahtuma-alueella koko ajan vallinnut rento ja hyväntuulinen tunnelma.  

Erityisesti hänen mieleensä on jäänyt se, miten yleisölläkin oli mahdollisuus päästä osaksi esitystä. Kenenkään ei tarvinnut jäädä sivustakatsojaksi, vaan mukaan sai lähteä matalalla kynnyksellä, vaikka ihan tanssilattialle asti.

Jukka-Pekka (vas.) ja Ossi viihtyivät festarihumussa.

– Ei ollut mitään sellaista turhaa pönötystä, että vain istutaan ja katsotaan. Lauantai-iltana järjestettiin esimerkiksi hauska ohjattu yhteistanssi, johon yleisö kutsuttiin mukaan ja minähän olin tietenkin siellä mukana hillumassa, Marjo nauraa.

Ensikertalaiselle hänellä on selkeä neuvo: kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen. Myös pienet käytännön asiat helpottavat kokemusta.

– Kannattaa mennä avoimin mielin, koska parhaat jutut löytyvät usein ihan sattumalta. Ja jos mahdollista, pyörä kannattaa ottaa mukaan. Silloin pääsee näkemään vähän enemmän Kaustisen ympäristöäkin.

Lopulta festarikokemuksesta jäi päällimmäiseksi tunne, jota on mahdotonta pukea täysin sanoiksi.

– Sitä fiilistä on vaikea selittää, se pitää kokea itse.

Ja sanomattakin on selvää, että tulevana kesänä Kaustinen löytyy jälleen kalenterista.

Marjo ja Merja fiilistelevät festareilla lämpimän ilta-auringon alla.