Taiteilija Panu Valo on kiitollinen kouluvuosistaan Kaustisen musiikkilukiossa.
Kuva: Lauri Oino
Päivän vieras -sarja
Haastattelu julkaistu 14.7.2020 osana VirtuaaliKaustisen ohjelmaa
VirtuaaliKaustisen tiistai-illan konsertti vei festivaaliyleisön Pauanteen maisemiin. Ensimmäisessä osiossa viulisti Tuomas Rounakarin tulkinnat suomensukuisten kansojen shamanistisista lauluista yhdistyivät Pauanteen myyttejä syleilevään rakennushistoriaan. Sen jälkeen pääsimme kurkistamaan vuoden 2021 festivaaleilla toteutettavan Pauanne elää! -teatteriesityksen harjoituksiin. Tämän hankkeen takana on Panu Valo.
Valo on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri, näyttelijä, ja nyt käsikirjoittajana ja ohjaajana teoksessa Pauanne elää! Hän esiintyy myös laulajana. Panu Valo kasvoi Kaustisella, festivaalien kupeessa, kävi musiikkilukion ja on ollut paikkakunnalla monessa kulttuuritoiminnassa mukana lapsesta asti. Kaustinen on ollut hänelle rikas kasvualusta tiellä taiteilijaksi.
– Pienestä asti olen ollut laulajana Valon perheyhtyeessä, hän kertoo. – Ja tietysti niinkuin kaikki muutkin, minutkin pakotettiin lapsena soittamaan viulua.
Valon kohdalla viulunsoitto jäi lapsuusvuosiin, sillä soitin tahtoi aina harjoitusten jälkeen lentää seinään – kokeiltu kuitenkin on sitäkin. Yläasteella Panu Valo meni mukaan kansantanssitoimintaan. Jokavuotiset festivaalit toivat uusia kokemuksia ja tietysti myös omia esiintymisiä. Kansanmusiikkijuhlien merkityksellisimmäksi anniksi itselleen Valo kokee vieraiden kulttuurien kohtaamisen.
– On voinut nähdä vaikka tiibetiläisiä munkkeja rummuttamassa tai kiinalaisia tanssijoita jostain oopperasta, eikä tämä kulttuurien ilotulitus ole laantunut aikuisiälläkään.
Pauanteen taianomaista rauhaa heinäkuussa 2020.
(Kuva: Anne-Mari Hakamäki)
PANU VALO on itse ollut mukana festivaaleilla ”kaikenlaisissa performansseissa” tanssijana ja laulajana sekä esimerkiksi kaustislaisissa kavalkadeissa.
– Lapsena odotimme Multrut-kansantanssiryhmän kanssa omaa esiintymisvuoroamme Kalliopaviljongin kellarissa, hän muistelee huvittuneena. – Sittemmin jokakesäisen kavalkadin esitykset ovat olleet Areenalla ja Kansantaiteenkeskuksessa.
Kansanmusiikkijuhlien ohella toinen keskeinen asia Kaustisella Panu Valon tiessä taiteilijaksi on ollut Kaustisen musiikkilukio, jossa hän sai esiintyä eri yhteyksissä.
– Se oli kyllä kullanarvoinen paikka, hän kiittelee.
LUKION JÄLKEEN Valo opiskeli saksofonin soittoa Keski-Pohjanmaan konservatoriossa Kokkolassa ja suoritti sitten asepalveluksensa varuskuntasoittokunnassa, minkä jälkeen ei koskenut soittimeen kuuteen vuoteen! Tampereelle muutettuaan hän teki hanttihommia, mutta haki samalla sinnikkäästi näyttelijäopintoihin Tampereelle ja Helsinkiin.
– Ajelin jätskiautoa, tein tehdastöitä ja olin puhelinmyyjänä, Valo kertoo. Niin, ja rakennustöitä tein tietysti, kuten tein muuten festareillakin useana kesänä.
Nätyn ovi aukesi Valon ollessa 25-vuotias. Sen jälkeen hän on työskennellyt freelancerina eri puolilla Suomea, viimeksi Kokkolassa, Rovaniemellä ja Tampereella.
– Ensi syksynä olen mukana Tampereen Työväen Teatterissa Maiju Lassilan Ikiliikkujassa, jonka Sirkku Peltola ohjaa.
Tuomas Rounakari soitti koskettavan iltakonsertin VirtuaaliKaustisen ohjelmassa.
PAUANNE SIJAITSEE Puhkion kalliolla pari kilometriä Kaustisen keskustasta. 1980-luvun puolessavälissä siellä alkoi hanke, jossa tarkoituksena oli koota kansanparantajat, muusikot, käsityöläiset ja taiteilijat saman katon alle. Kunnianhimoisen projektin kultakautta kesti noin kahdeksan vuotta, minkä jälkeen koitti konkurssi.
– Isäni Tapani Hietalahti oli mukana rakentajana vastaten pitkälle Pauanteen rakennusten muotokielestä.
Panu Valo arvioi, että hanke oli edellä aikaansa eikä siksikään päässyt kukoistamaan. Talous oli alusta lähtien haaste. Yhteisön hajoamisesta huolimatta Pauanne on Valon mielestä edelleen Kaustisen hienoin nähtävyys.
– Vaikka Pauanne on tällä hetkellä yksityisessä omistuksessa, siellä voi edelleen vierailla ja käydä tutustumassa.
Pauanne elää! -teatteriesitys nähdään kokonaisuudessaan kesällä 2021. Taustalla on Panu Valon huoli siitä, että edes monet kaustislaiset eivät tunne Pauanteen historiaa ja tarinaa. Monet myös harmittelevat hänelle Pauanteen rappiotilaa.
– On tullut sellainen tarve, että Pauanne pitäisi jotenkin pelastaa.
Valon mielestä monilla on Pauanteeseen liittyviä traumoja ja kipua, ja hän pyrkii omassa projektissaan jonkinlaiseen parantavaan vaikutukseen. Tavoitteena on luoda moniääninen esitys, joka luotaa niin Pauanteen historiaa kuin visioi sen tulevaisuutta.
– Kaikkea ei tarvitse toistaa, mutta on toisaalta hyvä tietää, mikä se tausta on.
Pauanne elää! -työryhmä koostuu teatterin ammattilaisista, joista osa on tuttuja Valolle jo Kaustiselta tai muista yhteyksistä.
– Kaustiselta mukana ovat näyttelijöinä Vera Veiskola ja Mikko Penttilä, ja koreografioista vastaa Johanna Keiski.
Tärkeänä aisaparina Valolla on lavastaja ja arkkitehtiopiskelija Jussi Kalliokoski, joka tunsi hyvin Tapani Hietalahden ja teki hänen kanssaan yhteistyötä muun muassa rakennettaessa savusaunaa Laatokalle.
PAUANNE ELÄÄ! esitetään Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä kesällä 2021. VirtuaaliKaustisen tallenteella nähdään kooste harjoituksissa syntyneistä tuntumista paikan henkeen.
– Kokosimme tiivistelmän siitä, mitä kaikkea ensi kesän kiertokävelyesityksessä saattaa olla mukana.
Matkan varrella on esimerkiksi Teivas-majatalo, jota ei koskaan rakennettu.
– Sen tiilikasasta jokainen kaustislainen on käynyt hakemassa tiilet omaan pihagrilliinsä, Valo piruilee.
Lisäksi matkan varrella saattaa tavata kalliolla heiluvan myyttisen olennon ja istahtaa Puhtaan järjen kritiikin baariin. Myös Panu Valolta penätään vastausta kysymykseen, mitä hän jää oikeista festareista kaipaamaan poikkeusvuotena.
– No tietysti se mahoton, joka paikassa soiva musiikki ja äänimaisema!
Rakkaimpia muistoja ovat rinteessä istuminen ja festivaalien päättyessä kaveriporukan kanssa sunnuntaiaamun koittaessa laulettu Kreeta Haapasalon Minun leipäni pieniin on pantu.
– Se on perinne, jonka….niin, no ehkä sen voi toteuttaa tänäkin vuonna.
Teksti: Hilkka Rauhala