Torstai-ilta ja täpötäysi Keskipohjanmaa-areena, ulkopuolellakin nurmella paljon ihmisiä kuuntelemassa. Kun Samuli Putro laulaa ja puhuu koulukiusaamisesta, häirinnästä ja rauhasta, lavan edessä nuoret kuulijat tallentavat hänen sanansa mieleensä. Kaikesta näkee, että artistin ja yleisön välillä on yhteys.

Samuli Putro tuli Kaustiselle enemmän kuin mielellään. Hän sanoo arvostavansa kaikkia keikkapaikkoja, mutta on tietysti niitä, joista hän tykkää enemmän – ja Kaustinen kuuluu niihin! Soitimme Samuli Putrolle, kun yhtyeen Helsingistä lähtenyt auto lähestyi Lapuaa torstaina iltapäivällä.

– Alusta ei voisi olla tyylikkäämpi festivaalilla. Kaustinen on omalla tavallaan Suomen profiilikkaimpia tapahtumia: kaunis estradi ja festivaalilla hirveän korkea profiili. Sisältö on laadukasta ja musiikkigenrejä edustettuna laajasti.

Samuli Putro sanoo arvostavansa paljon sitä, että Kaustinen antaa mahdollisuuden myös popartisteille. Hän on ollut ensimmäisen kerran esiintymässä täällä vuonna 2011.

– Muistan sen hyvin. Ensin oli soolokeikka sisätilassa. Sitten humputeltiin yö, ja seuraavana päivänä oli bändikeikka Tampereella. Samainen viikko päättyi vielä ajoon takaisin Kaustiselle ja oli lavakeikka bändin kanssa.

TEKSTI JATKUU KUVAN JÄLKEEN

Kun Samuli Putro oli perillä Kaustisella, hän kierteli ympäri festivaalialuetta. – Sain olla rauhassa ja kaikki olivat todella ystävällisiä, hän kertoi keikan alkupuolella. Kuva: Susanna Salokannel

Ensimmäisen kerran Kaustisella liftarina

Lämmin muisto Kaustiselta on vuodelta 1998, jolloin Samuli Putro jäi liftarina aamuyöstä tyhjälle valtatielle.

– Päädyin Alajärvelle silloisen naisystäväni kanssa, saatiin pummattua liput festivaalialueelle. Piti sitten illalla liftata takaisin, saatiin hyvin kyyti Kyyjärven risteykseen, mutta siihen jymähdettiin. Oli yö, täysin hiljaista, ei yhtään autoa. Vähän alkoi apeus jo hiipiä, kun tuli pikkujätkiä polkupyörillä kattelemaan, mitä tyyppejä siellä norkoilee. Mää sitten huutelemaan, että ollaan vähän pulassa – onko teillä mitään paikkaa, jossa vois nukkua.

Pojat osasivat kertoa, että jonkin matkan päässä on kukkakauppa, jossa tapaa olla kylmäeteisen ovi yleensä auki, koska siellä oli myynnissä kukkakimppuja hätätilanteisiin.

– Se oli älyttömän hyvä nukkumapaikka. Aamu valkeni ja takaisin tien päälle.
Kyytikin tuli, joskin vähän pelottava, koska kuski oli hakenut vankilasta karun oloisen miehensä, joka juhli autossa vapautumistaan raskain ottein. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

TEKSTI JATKUU KUVAN JÄLKEEN

Mene väliin, jos näet jonkun kiusaavan tai häiritsevän. Se on vaikeaa mutta mene väliin. Tämä on mulle itsellekin. Kuva: Susanna Salokannel

Identiteetti aina pohjoispohjalainen

Liftausmuistot liittyvät Samuli Putron ensimmäiseen vetäytymiseen, pois Helsingistä kirjoittamaan biisejä omaan rauhaan. Näitä henkilökohtaisia ”biisileirejä” hän on järjestänyt itselleen useita vuosien varrella. Viime vuosina hän on viihtynyt paljon Kokkolan Ykspihlajassa. Niin paljon että Keskipohjanmaa-lehti kirjoitti taannoin huhuista, että artisti olisi vallan muuttamassa Kokkolaan.

– Miten pysyviä asuinpaikat ovat elämässä? Olen pyörinyt Ykspihlajassa jo useampana vuonna. Se on paikka, jossa mä viihdyn ja paikka, jossa mä viihdyn tulevaisuudessakin.

– Identiteettini on raahelainen, pohjoispohjalainen. Se ei lähde mihinkään, enkä haluakaan että lähtee. Raahesta kirjoitin ylioppilaaksi. Siitä Turkuun ja hölmöilin siellä aikani, sitten Helsinkiin.

TEKSTI JATKUU KUVAN JÄLKEEN

Triokokoonpanossa soittivat myös kosketinsoittaja-laulaja Tuukka Tuunanen sekä rumpali-kosketinsoittaja Miikka Heikkinen. Oliko musiikki poppia vai folkia? Sen saa yleisö päättää Samuli Putron mielestä. Kuva: Krista Järvelä

Mitä tapahtuu artistille keikan jälkeen?

Samuli Putro sanoo, että soittaminen ei ole vain soittamista vaan kosketustyötä.

– Kohtaaminen yleisön kanssa onnistuu, kun itsellä on mielenrauha ja nauttii esiintymisestä.

Torstai-illan yleisö laulaa mukana ja rakastaa Samuli Putroa biisi biisiltä enemmän. Keikan loppupuolella hän pyytää kaikilta: säilyttäkää hyvät muistot ja unohtakaa huonot. Alkaa kappale nimeltä Elämä on juhla.

Lämminhenkinen keikka päättyy Tavallisiin hautajaisiin. Mitä tapahtuu bäkkärillä, Keskipohjanmaa-areenan takahuoneessa, kun encore on soitettu ja yleisölle heilutettu viimeisen kerran? Puhelinkeskustelussa ennen keikkaa Samuli Putro arvelee näin:

– Vaatteidenvaihto, viinipullon korkkaus ja auton pakkaus. Perjantaina Oulussa Suomipop, lauantaina sama Jyväskylässä.

Kaustiselta bändi lähti yöksi Kokkolaan.

Pääkuva: Susanna Salokannel
Teksti: Marita Salonen