Anssi Kela. Kuva Risto Vauras.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat etenee vankasti viikonloppua kohden. Perjantaina ja lauantaina ohjelmaan mahtuu runsaasti tanssiohjelmaa ja tanssittamista, kansainvälisiä vieraita sekä kotimaisia eturivin artisteja kuten Anssi Kela, joka villitsee varmasti Kaustisen tarinoillaan ja vakuuttavalla lavaesiintymisellään.
Musiikin sielu Madagaskarilta
Lauantai-illan Keskipohjanmaa-areenalla päättää uusi tuttavuus Kaustisen festivaaliyleisölle, nimittäin madagaskarilainen Kilema. Energistä maailmanmusiikkia soittavan yhtyeen ytimessä on laulaja-lauluntekijä Kilema, ”Madagaskarin sielu”, joka hallitsee useita maansa perinteisiä soittimia. Erityisen lähellä hänen sydäntään on 12-kielinen, lähes kanteleenomainen marovany-soitin.
Kilema nähdään Kaustisella ensimmäistä kertaa.
Kilema eli Clement Randrianantoandro kasvoi Madagaskarin saarella ja on musisoinut koko ikänsä. Hänen perheensä ei kuitenkaan ollut muusikon urasta kovin innoissaan, ja Kilema opiskeli yliopistossa englantia ennen kuin pääsi heittäytymään muusikon uralle. Kilema on muun muassa soittanut Justin Vali Triossa, joka levytti Peter Gabrielin Real World Recordsille. Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa ilmestyi vuonna 1999. Nykyään Kilema asuu Espanjassa, jossa hän tekee työtä sekä espanjalaisten että madagaskarilaisten muusikoiden kanssa. Nykyisessä kokoonpanossa on mukana myös hänen veljensä Nesta.
Kilema yhtyeinee esiintyy Keskipohjanmaa-areenalla la 16.7. klo 00.00.
Ville Ojanen on monessa mukana Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Kuva Risto Savolainen.
40-vuotias Kaustisen musiikkilukio tuottaa kansanmusiikin hedelmiä
Kaustisen musiikkilukio täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Perinteisesti lukiolaiset esiintyvät aina Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, mutta tänä vuonna luvassa on suurimuotoisempi, kansanmusiikkipainotteinen esitys Keskipohjanmaa-areenalla. Kokonaisuuden koonnut kaustislaislähtöinen muusikko Ville Ojanen on innoissaan nuorten osaamisesta.
”Lauantaina tuodaan esille musiikkilukion nykyinen osaaminen ja taito, ja pitää kyllä sanoa, että tällä hetkellä kansanmusiikkisoittajisto on erittäin korkeatasoinen! On todella ilo tehdä töitä näiden aikaansaavien nuorten kanssa. Suuri osa yhtyeistä on opiskelijalähtöisesti syntyneitä, ja kirjo on todella laaja – on kantelebändejä, a cappella -yhtyeitä, klezmermausteista folkrockia ja perinteisempää suomalaista kansanmusiikkiosaamista. Tavoite on ollut tällä kertaa mahdollisimman akustinen musiikki, ilman rumpuja esimerkiksi, mikä on haastanut muusikot hakemaan rajojaan.”
25 vuotta on kulunut siitä, kun Ojanen itse kirjoitti Kaustisen musiikkilukiosta ylioppilaaksi, ja hän on edelleen koulun musiikkitoiminnassa mukana tuntiopettajana.
”Kyllä musiikkilukiolaiset ovat tavallaan vähän oma heimonsa. Monet ovat tietysti hakeutuneet musiikkialalle, mutta muutenkin, kun tapaa muita tämän lukion käyneitä, on yleensä jollain lailla samalla aaltopituudella, vaikka ei olisi opiskeltu samaan aikaan. Lukioaika ja -yhteisö oli niin tiivis, että korkeakouluun mennessä oli melkein järkytys, ettei se ollutkaan samantyyppinen. Kilpailu oli heti kovempaa ja kyynistä. Lukioaika oli kyllä tosi hyvää aikaa!”
Kaustisen musiikkilukion 40-vuotisjuhlakonsertti la 16.7. klo 12.30 Keskipohjanmaa-areenalla.
Ostrobothnian Folk Orchestra. Ville Ojanen kuvassa keskellä.
Kansanmusiikin suurorkesterit ovat Suomessa 2010-luvun ilmiö
Lauantaina Ville Ojanen nähdään myös luotsaamassa ammattiopiskelijoita ja nuoria ammattilaisia, kun Ostrobothnian Folk Orchestra eli OFO esittää musiikkia uunituoreelta esikoislevyltään. OFO on perustettu syksyllä 2011, ja se koostuu Centria-ammattikorkeakoulun sekä Keski-Pohjanmaan konservatorion opiskelijoista. Orkesteri toimii periodeittain, ja isompia orkesterijaksoja on kerran vuodessa. Orkesteri on avoin kaikille opiskelijoille, ja myös klassisen musiikin opiskelijoita on mukana. Oppilaitosten lisäksi orkesterin tukena toimii kansanmusiikkiyhdistys Truba ry.
”Tyylimme ja fraseerauksemme on etnoa, ja sitä kautta erotumme normiorkesterista”, kertoo Ville Ojanen. ”Tietty vapaus säilyy, ja nuotteja käytetään mahdollisimman vähän. Jokaisella soittajalla on selkeä mahdollisuus vaikuttaa.”
OFO on esittänyt paljon Ville Ojasen musiikkia, mutta toimintaan kuuluu myös opiskelijoiden sävellysten ja sovitusten työstäminen. Ojasen mielestä OFO on alkanut löytää oman tyylinsä: ”Iso, vähän elokuvamainen musiikki. Orkestraatio ja sovitukselliset kokeilut ovat nousseet vuosien varrella suurempaan rooliin.”
Ostrobothnian Folk Orchestra la 16.7. klo 17 Kaustinen-salissa.
Viulupelimannien nuotinlukututkimus on herättänyt kiinnostusta
Kansanmusiikkijuhlien aikana on kerätty viulupelimanneista tutkimusmateriaalia, jonka turvin on tarkoitus laatia ensimmäinen selvitys ison viulistijoukon ja nimenomaan kansanmusiikin taitajien nuotinluvusta ja musisoinnista. Tutkijatohtori Marjaana Puurtinen Turusta on tyytyväinen kokemukseen tähän mennessä. Torstai-iltapäivään mennessä tutkittavana oli käynyt yli 20 henkilöä.
”Vapaita aikoja löytyy vielä perjantaille ja lauantaille, eli vielä ehtii ja kannattaa ilmoittautua mukaan! Tutkittavien lisäksi moni muukin on käynyt kysymässä meidän puuhistamme, erityisesti käyttämämme laitteisto näyttää kiinnostavan ihmisiä.”
Tutkittavina ovat käyneet kaikenlaiset viulupelimannit lapsista aikuisiin, harrastajista ammattilaisiin. Tutkimuslomakkeita on täytetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. ”Osallistujat ovat kyllä osoittaneet rohkeutta. Onhan se aina jännittävä tilanne tulla yksinään soittamaan, ja vielä tällaiseen tilanteeseen.” Tutkimustilanteessa Puurtinen säestää viulisteja harmoonilla. ”On ollut hauskaa soittaa hyvin erilaisten soittajien kanssa. Tosin jokainen soittaa viisi kappaletta, kaikki D-duurissa…”
Kerätty tutkimusaineisto on hyvin kirjava. Se olikin tutkimustiimillä odotettavissa, kun lähdettiin tekemään tutkimusta tällä tavalla festivaalilla, avoimin ovin. ”On tärkeätä, että tutkimus jalkautuu ihmisten pariin; saa näyttää mitä tekee, niille ihmisille jota asia todella koskee. Tämän jälkeen aletaan sitten pikku hiljaa perata aineistoa. Paljon käsityötä on luvassa ennen aineiston tilastollista käsittelyä.”
Marjaana Puurtisen tiedossa ei ole toista näin laajaa viulupelimanniaineistoa. Jatkotutkimusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Basistit ja mandolinistit ovat jo käyneet kysymässä, eli lisää innokkaita tutkittavia löytynee. ”Tätä aihetta voisi tutkia vaikka kuinka monesta eri näkökulmasta ja eri tutkimusaloihin liittyen: kasvatustiede, kasvatuspsykologia, psykologia, musiikkikasvatus, musiikkitiede ja niin edelleen.”
Kansanmusiikkijuhlilla toteutettu tutkimus on osa Suomen Akatemian ja Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumin rahoittamia musiikin taitoihin liittyviä tutkimushankkeita ja toteutetaan Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden yhteistyönä. Perjantaina ja lauantaina ehtii vielä mukaan tutkimukseen. Varaa tutkimusaikasi täältä: http://doodle.com/poll/wqkygk78yhs253fc
Kansanmusiikkikenttä lähtee perustamaan aineettoman kulttuuriperinnön rinkiä
Kansanmusiikki- ja -tanssiväki kokoontui keskiviikkona 13.7. Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla Elävä perintö -seminaariin, jossa paneuduttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toteuttamiseen. Kansantaiteenkeskuksen Museosalin täyteen keränneen seminaarin aloitti Museoviraston Leena Marsio, joka johdatti aluksi elävän perinnön käsitteeseen, Unescon sopimukseen sekä siihen liittyvään prosessiin Suomessa. Sen jälkeen esiteltiin puhein, soitoin ja lauluin kansanmusiikin ja -tanssin kentältä neljä aineettoman kulttuuriperinnön esimerkkiä: runolaulu, suomenruotsalainen menuetti, kaustislainen viulunsoittoperinne ja romanilaulu.
Suomi hyväksyi vuonna 2013 Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Sopimuksen tarkoituksena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamista ja vaalimista Suomessa. Aineeton kulttuuriperintö on mm. esittävää taidetta, käsityötaitoja, suullista perinnettä, sosiaalisen elämän käytäntöjä sekä rituaaleja ja juhlamenoja.
Keskeisessä roolissa kansallisen toimeenpanon toteuttamisessa ovat monialaisista toimijaverkostoista kootut aineettoman kulttuuriperinnön ringit. Rinki toimii koordinoivana elimenä ja solmukohtana, jossa kunkin alan perinteen harjoittamisesta, siirtämisestä, koulutuksesta, tutkimuksesta, dokumentoinnista ja tallentamisesta vastaavat toimijat voivat kohdata. Se voi muun muassa herätellä keskustelua, järjestää seminaareja ja tapahtumia, innostaa elävän perinnön wikiluettelon kartuttamiseen sekä luoda uusia kumppanuuksia ja hankkeita.
Kansanmusiikin ja kansantanssin kentän järjestötahot olivat seminaarissa laajasti edustettuina, ja alan kulttuuriperintöringin perustamisesta oltiin yksimielisiä. Työ sen eteen jatkuu alkusyksystä Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen toimiessa koollekutsujana.
More info:
Tiedotuspäällikkö
Hilkka Rauhala
040-6585340