Yökatrilli Kaustisen Areenalla on joka vuosi yhtä hämmästyttävä ilmiö: sadat ihmiset täyttävät pyöreän lavan ääriään myöten. Vielä viime hetkellä etsitään kaveria: katrillissa pitää olla pari ja vastakkaisessa rivissä vastapari. Lavan takana Mr. Yökatrilli, Antti Savilampi virittää päähänsä hikinauhan ja poskimikrofonin ja verryttelee. Pelimanniyhtye JPP asettuu lavalle. Katsomoonkin riittää katsojia, miettivät että ehkä minäkin ensi vuonna: siellä kuulemma oppii vaikkei osaisi ennestään.
Sitten Antti komentaa kaaoksen järjestykseen, suoristaa rivit ja opettaa vuorot: vastuu ja takaisin, paikanvaihto tyttö edellä, kättelyt, portit, karkelo, ristai ja mitä niitä on. Musiikki alkaa tutusti ja kuviot lähtevät liikkumaan Antin huutamien komentojen mukaan. Eihän se aina mene ihan just, mutta pääasia että on hauskaa. Tahti kiihtyy loppua kohti ja vähintään puolen tunnin tauottoman menon jälkeen koko suuri tanssijajoukko muodostaa letkan ja piirin ja lopulta kiitetään pelimanneja huikealla huudolla ja rynnistyksellä heitä kohti.
Näin se on mennyt Kaustisella jo 36 vuotta.
– Ensimmäinen huutokatrilli vedettiin festivaalilla 1982, Antti muistaa. Olimme pitäneet viikon mittaisen katrillikurssin, jonka päätteeksi esiinnyttiin juhlien avajaisissa ja sitten illalla epävirallisesti uudestaan.
– Kunnia huutokatrillin alkuperäisideasta kuuluu muuten emeritusprofessori Heikki Laitiselle, joka silloin toimi Kansanmusiikki-instituutin johdossa, huomauttaa mestarikansantanssijan arvon muutama vuosi sitten saanut Savilampi.
Antti on pitänyt kursseja, vetänyt tanssitupia ja juontanut kansantanssikonsertteja Kaustisella vuodesta 1978 jokaikinen kesä. Jo viisi vuotta aiemmin, vuonna 1973 nuori tanssija oli esiintynyt Kaustisella oulunsalolaisen Ison Ilon joukoissa. Antin tanssiharrastus alkoi Oulussa 1960-luvun puolivälissä, kun ammattikoulussa puutyön opettajaksi opiskeleva nuori mies hakeutui Elsi Niinimaan tanhupiiriin. Sittemmin tie vei Mikkeliin Suomen Nuoriso-opistoon, josta nuoriso-ohjaaja Savilampi valmistui 1973. Kansantanssinohjaajan ura urkeni Suomen Nuorison liitossa, joten oli luontevaa että Antista tuli kurssien opettaja myös Kaustiselle.
– Kaustisen viikko eletään perinteisesti lyhyillä yöunilla, tunnustaa Antti. Iltanuotioita, puskasoittoja ja ystävien tapaamista ei vain malta jättää väliin opetuksen, juontojen ja varsinaisen ohjelman lisäksi.
– Yhden yön muistan menneen nukkumatta aamuseitsemään asti. Aamuyöstä syntyi mahtavat jamit ja porukka innostui tanssimaan. Mukaan tuli myös muutama romaninainen pitkine hameineen ja niinhän siinä kävi että tanssin tiimellyksessä hameen poimu kietoutui sormeni ympäri niin että kynsi lähti, Antti nauraa.
Yökatrilli tuli ja jäi Kaustisen ohjelmaan yleisön pyynnöstä. Antti vetää ja JPP työntää, niin kuin sanonta kuuluu.
– Nyt, 36 vuoden jälkeen, on aika luovuttaa vetovastuu seuraajalle, joka on jo tiedossa, sanoo Antti hyvillä mielin.
– Tulette näkemään hänet tämän vuoden Yökatrillissa torstaina 12.7. puolilta öin, hän on vastaparini kuviossa, Savilampi paljastaa.
Kuva / Antti Savilampi ja yökatrillin väki loppuhuipennuksessa. Kuva Krista Järvelä.
Festivaaliväkeä 1/6
Festivaaliväkeä-sarjaa varten Merja Lahti haastatteli muutamia henkilöitä, joilla kullakin on oma historiansa ja näkökulmansa Kaustisen kansanmusiikkijuhliin. Sarjassa esitellään enemmän tai vähemmän tuttuja tyyppejä, joihin Kaustisella on vuosien mittaan törmännyt ja törmää.