Keski-Pohjanmaalla vietetään maakuntajuhlavuotta 2015, kun ensimmäisistä maakuntajuhlista tulee kuluneeksi 90 vuotta.
”Keski-Pohjanmaahan on eräänlainen nivelmaakunta”, kaustislainen Antti Huntus kuvailee kotimaakuntaansa. ”Olemme ikään kuin eteläpohjalaisten suoruuden ja pohjoispohjalaisten synkkyyden välissä. Ja nivel on rasvattu savolaisvaikutteilla! Maakuntaan mahtuu paljon, Lestijoki- ja Perhonjokilaakso omina kulttuurivyöhykkeinään sekä kokkolalaisuus omine piirteineen. Täällä on myös paljon rikkaita paikalliskulttuureja.”
Kaustisella maakuntaa juhlitaan Keskipohjalaisella paraatilla lauantaina klo 13 Keskipohjanmaa-areenalla. Silloin nähdään komea kattaus paikallista osaamista, muun muassa Viskurit Vetelistä, Eldanka Toholammilta ja Purpuridansarna, joka tanssii Kruunupyyn purpurin. Konsertin päättää Ostrobothnian Folk Orchestra, suuri orkesteri joka soittaa kansanmusiikkia ja pyrkii säilyttämään genren erikoispiirteet kokoonpanosta huolimatta. Orkesteri on perustettu vuonna 2011, mutta muuttuu koko ajan, koska se koostuu Centria ammattikorkeakoulun ja Keski-Pohjanmaan konservatorion opiskelijoista. Myös alumnit voivat osallistua orkesterin toimintaan.
”Mukana on kansanmusiikin opiskelijoiden lisäksi myös klassisen musiikin opiskelijoita”, kertoo orkesterin vetäjä, kaustislaislähtöinen muusikko Ville Ojanen. ”On hienoa saada aikaan yhteistyötä eri osastojen välillä. Klassiset soittajat kehittyvät tässä uusiin suuntiin. Olemme esimerkiksi opetelleet jonkin verran kappaleita korvakuulolta, ja jos kuuntelee kansanmusiikkia opiskelevaa vierustoveria, alkaa päästä luonnollisesti kansanmusiikin svengiin kiinni.”
Olennaista sovituksissa on sopiva määrä vapautta, jotta kansanmusiikin henki säilyisi.
”Ajatus on käyttää mahdollisimman vähän lappuja. On runkosovitus, jota voi lennosta muunnella. Tyyli ja fraseeraus on etnoa, ja olemme yritettäneet säilyttää vapauden valita ja tulkita, mikä eroaa normaalista orkesterityöskentelystä.”
Ojanen itse on silmin nähden innostunut orkesterista ja sen vetovastuusta.
”Tämä on ollut minulle itselleni älyttömän tärkeää. Orkesterin kautta olen päässyt myös toteuttamaan useita apurahakaudellani tehtyjä juttuja.”
Orkesteri toimii vuosittain yhden periodin verran. Kaustisella heitä jo kuultiin Sibelius-aiheisessa suurproduktiossa Janne ja Aino, jonka esitys saavutti keskiviikkona suuren suosion. Keskipohjalaisessa paraatissa esitetään otteita tästä teoksesta, johon Ville Ojanen on säveltänyt musiikin. Miten itse pohjalaisuus näkyy Ostrobothnian Folk Orchestran soitossa?
”Kyllä se näkyy meidän ohjelmistossa”, Ojanen vakuuttaa. ”On esimerkiksi paljon polskatyylisiä kappaleita. Meillä käy paljon kaustislaisia opettajia, joten jousisoundissakin on paljon kaustislaisuutta, sitä tyypillistä punttipoljentoa.”
A cappella -laulajatkin viihtyvät kansanmusiikkijuhlilla
Tämän vuoden kansanlauluteema on houkutellut hyvin monipuolisen valikoiman laulajia esiintymään Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Mukana on yhtyeitä, joissa laulu on pääosassa, mutta myös kuoroja ja lauluyhtyeitä. A cappella -lauluyhtye voi viihtyä yhtä hyvin pelimannipiireissä kuin yhtyelauluväen parissa, kuten ruotsalainen neljän naisen lauluyhtye Kongero, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Kaikki ovat ammattimuusikkoja, ja kokemusta löytyy useasta eri genrestä.
”Olemme opiskelleet muun muassa klassista, jazzia ja kansanmusiikkia. Jotkut meistä viihtyvät kyllä parhaiten kansanmusiikkitapahtumassa viulu kädessä”, kuvailevat yhtyeen laulajat Lotta Andersson, Emma Björling ja Lovisa Liljeberg. Neljäs jäsen Anna Wikenius esiintyy Kaustisella myös suomalais-ruotsalaisessa Folk’Avant-triossa.
Kongero viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhliaan ja on juuri julkaissut kolmannen pitkäsoittonsa. Muissa yhtyeissä naiset myös soittavat, mutta Kongerossa kaikki perustuu ihmisääneen.
”Olemme kaikki laulaneet koko ikämme, muun muassa eri kuoroissa. Kuoromusiikkihan on Ruotsissa todella iso juttu! Kongero toimii kuitenkin enemmän bändinä kuin kuorona – tyyli on ennemmin laulaja säestäjineen kuin perinteistä stemmalaulua. Kukaan ei myöskään ole aina sidottu samaan tehtävään. Kun sovitamme, mietimme paljon sitä, miten kaikille laulajille riittäisi mielekästä ja hauskaa laulettavaa.”
Kaikki Kongeron jäsenet tekevät sovituksia yhtyeelle. Heidän taustansa ovat hyvin erilaiset, ja sillä lailla ohjelmistoon saadaan paljon vaihtelua. Yhtyeen ydinohjelmisto on kansanmusiikkia, eikä soittimia käytetä koskaan. Laulajien mukaan Ruotsissa ei ole montakaan vastaavaa yhtyettä.
”Viime vuosina olemme esiintyneet enemmän ulkomailla kuin Ruotsissa. Useimmiten esiinnymme kansan- ja maailmanmusiikkifestivaaleilla, mutta myös kamarimusiikki- ja yhtyelaulufestivaaleilla. Yhtyelaulupiireissä meidät koetaan todella eksoottisiksi.” Kongeron sovitustyyli herättääkin usein huomiota.
”Monesti yhtyelauluväkeä kiehtoo se, ettei meillä ole beatboxia ollenkaan ja että sovituksemme perustuvat enemmän sointiin ja modaalisuuteen kuin perinteiseen harmoniaan ja sointuihin. Ja kuten monet yhtyeet, mekin laulamme cover-biisejä, joskin sellaisia joita on laulettu kaksisataa vuotta sitten”, naiset nauravat, ja luettelevat: kansanlauluja, keskiaikaisia balladeja, koraaleja ja aika paljon rallatettua tanssimusiikkia.
Kongeron laulajat ovat hyvin innoissaan päästessään vihdoin esiintymään Kaustisen kansanmusiikkijuhlille, festivaali on nimittäin ollut monta vuotta heidän toivelistallaan. Lopuksi he haluavat vielä kertoa yhden tärkeän tosiasian:
”Maailman paras lauluyhtye on ehdottomasti suomalainen Rajaton!”
Kansallispuvut päälle ensi lauantaina
Suomalainen kansallispuku viettää vuoden 2015 aikana 130-vuotisjuhlia. Erilaisia tapahtumia järjestetään pitkin vuotta, ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla juhlavuosi halutaan huomioida kehottamalla festivaalikansaa pukeutumaan lauantaina kansallispukuihin.
”Suomalaisia kansallispukuja oli virallisesti ensimmäisen kerran käytössä 5.8.1885, kun keisari Aleksanteri III vieraili keisarinnansa kanssa Lappeenrannassa” kertoo kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta.
Nykyään suomenkieliseltä alueelta löytyy 200 kansallispukumallia ja ruotsinkielisellä alueella saman verran. ”Joka puvulle pitää löytyä esikuvia, museaalisia dokumentteja. Tarkoitus on tehdä mahdollisimman tarkkoja uusintoja kansan käyttämistä juhlapuvuista.”
Mitä kansallispuvulle kuuluu vuonna 2015?
”Kiinnostus kansallispukuihin kulkee aalloissa, mutta kyllä se on taas herännyt uudestaan”, Kangas toteaa. ”Viime vuosina nuorisolta on tullut aika paljon kyselyjä. On esimerkiksi peritty kansallispuku ja halutaan tietää siitä enemmän.”
Viime vuosina Kalevalaiset naiset ovat järjestäneet kansallispuvuntuuletuspiknikkejä, jossa pukuja pääsee käyttämään vapaamuotoisessakin tilaisuudessa.
”Mutta kansallispukuhan sopii kaikkiin tilaisuuksiin”, Taina Kangas muistuttaa. ”Perhejuhliin, syntymäpäiville, häihin, Linnan juhliin…”
Pukujen valmistukseen erikoistuneita tekijöitä löytyy ympäri Suomea, mutta Kankaan arvio on, että suurin osa puvuista tehdään edelleen itse kansallispukujen ompelukursseilla. Kansallispuvunsa saa valita oman mieltymyksen mukaan, siihen ei ole niinkään tiukkoja sääntöjä.
”Viime aikoina on kysytty myös sitä, saako maahanmuuttajat käyttää kansallispukua. Totta kai saavat! Jos kokee olevansa suomalainen, niin suomalaista kansallispukua saa ilman muuta käyttää.”
Moni ajoittaa levynsä julkaisemisen Kaustiselle
Kaustisen kansanmusiikkijuhlien aikaan julkaistaan perinteisesti useita alan levyjä. Tänä vuonna uuden levynsä julkaisemisen ovat festivaalille ajoittaneet muun muassa Sirkka Haavisto, Valma & Varsinaiset sekä Pohjola Project. Kansanmusiikki-instituutti julkaisee muun muassa professori Timo Leisiön järkälemäisen kirjapaketin Kauhavan lauluhistoriasta sekä Mauno Järvelän ja Kreeta-Maria Kentalan toimittaman nuottikirjan, joka sisältää Wiljami Niittykosken ennen julkaisemattomia valssisävelmiä. Levypuolelta mainittakoon Heidi Kenttälän ja Minsku Tammelan tallenne, joka tutkiskelee kittiläläisen Leevi Lassilan laulutuotantoa, sekä Anne-Mari Kivimäen toimittama arkistolevy, joka sisältää suistamolaisen Ilja Kotikallion soittoa, laulua ja tarinankerrontaa.
Esikoislevynsä julkaiseva Pohjola Project on Antti Pohjolan sävellyksiä soittava trio, jonka muodostavat Antti Pohjola (viulu), Pauliina Pajala (viisikielinen viulu) ja Timo Alakotila (piano, harmooni). Levyn julkaisee Pilfink Records. Pohjola on käynyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla viimeiset kymmenen vuotta Yleisradion äänitarkkailijana.
”Pari vuotta sitten olin reilun puolen vuoden kouluttautumisvapaalla”, hän kertoo. ”Silloin jokin vapautui – alkoi tulla musiikkia. Toki olen sitä ennenkin säveltänyt pöytälaatikkoon. Kappaleet ovat kansanmusiikkia, mutta olen toki alunperin klassisen musiikkiopiston läpikäynyt viulisti, ja sen voi kappaleissani kuulla.”
”Niin, viulistille ne ovat aika haastavia”, kuvailee Sibelius-Akatemian kansanmusiikin oppiaineen kasvatti Pauliina Pajala.
Pohjolan ensimmäinen kosketus ei-klassiseen viulunsoittoon tuli Torniossa, jossa hän opiskeli medianomiksi. ”Irlantilaisen musiikin yhtyeessä oikeastaan löysin viulun uudestaan. Myöhemmin oli tajunnanräjäyttävä kokemus tulla Kaustiselle töihin!”
Kaustisella Pohjola on nähty paitsi äänitarkkailijana myös pelimannina. Yleisradion oma yhtye Äänikollit perustettiin kollegan eläköitymisjuhlia varten ja sen jälkeen on esiintynyt kansanmusiikkijuhlilla vuosittain. Oriveden kansanmusiikkikurssien kautta Pohjola päätyi myös viuluyhtye ToiJala Vein riveihin. Tänä vuonna on sitten ohjelmassa oman yhtyeen levynjulkaiseminen.
”Onhan se hienoa saada julkaista levy juuri Kaustisella! Levynjulkaisukonsertti oli ensimmäinen esiintymiseni Pelimannitalossa, ja se oli kyllä todella hieno kokemus.”
Jos on ammatiltaan äänittäjä, pitää tietysti äänittää myös oman levynsä. Jopa levynkansi on Antti Pohjolan itse tekemä. ”Lukiopoikana kuvaamataidon tunnilla oli aiheena levynkansi. Silloin tein tällaisen viritelmän Gallén-Kallelan Aino-maalauksen mukaan. Alkuperäisotsikkona oli Kansanlauluja. Olisikohan ollut etiäinen?”
Lisätietoja: Hilkka Rauhala, tiedotuspäällikkö, 040-6585340, press@kaustinen.net