Tanssintutkija Petri Hoppu johdattaa kesän polskateemaan niin musiikin, tanssin kuin festivaalin näkökulmasta.
Tutustu kesän 2021 festivaalin polskateemaan tanssintutkija Petri Hopun ohjeilla! Pyysimme Petriä kertomaan meille, mikä on polskan ikiaikaisen suosion takana. Hän vastaa tässä blogikirjoituksessa muun muassa näin:
”Polskan yksinkertaisuus lienee ollut merkittävä tekijä sen suosiossa: kynnys polskan omaksumiseen oli varmasti matala, koska sen oppiminen ei vaatinut mitään erityisiä taitoja tai pitkää harjoittelua.”
Johdanto polskaan
Polska on vanhin tunnettu paritanssi Suomessa. Polskan alkuperä on osittain hämärän peitossa, mutta on varmaa, että 1600-luvun puolessavälissä polskaksi kutsuttiin Ruotsissa talonpoikien keskuudessa yleistynyttä tanssia tai tanssimuotoja.
Polska saikin Ruotsin valtakunnassa, johon Suomi tuohon aikaan kuului, selkeästi talonpoikaisen leiman, vaikka säätyläisetkin osasivat sitä tanssia.
Polska yleistyi ilmeisesti melko lailla yhtä aikaa uudenlaisten tanssitilaisuuksien, tanssitupien sekä viulun kanssa. Ensimmäisiä tietoja tanssituvista löytyy Pohjanmaalta jo 1600-luvun puolenvälin jälkeen, ja 1700-luvun alussa tanssituvat, polska ja viulu lienee tunnettu laajalti Länsi- ja Etelä-Suomessa. Vuosisadan loppupuolella polska¬sävelmät kaikuivat jo Keski-Suomessa, Savossa ja Pohjois-Pohjanmaallakin.
Polskan yleisyyttä kuvaa se, että paikoin tanssimista kutsuttiin yleisesti polskaamiseksi. Muutenkin polskan määreinä käytettiin monissa kuvauksissa sanoja tavallinen tai yleinen. Esimerkiksi H.A. Reinholmin Ilokas-käsikirjoituksessa vuodelta 1850 polska mainitaan yleisimmäksi tanssiksi, ja samassa yhteydessä on useita enemmän tai vähemmän tarkkoja kuvauksia polskasta eri puolelta Suomea.
Alueellisuus
Paripolskat olivat valtatansseja 1800-luvun alun Suomessa Karjalaa lukuun ottamatta, mutta vuosi¬sa¬dan puolessavälissä ne alkoivat kadota tanssitilaisuuksien repertuaarista. Peruspolska oli varsin samankaltaista eri puolella Suomea kuten myös Ruotsissa 1800-luvun alkuun asti.
Ruotsissa polskasta kehittyi kuitenkin 1800-luvun paritanssien vaikutuksesta uusia muotoja, joissa pyöriminen tapahtui ympäri tanssitilaa liikkuen, mutta nämä hamburskat ja hambopolskat eivät Ahvenanmaata lukuun ottamatta juurikaan yleistyneet Suomessa.
Jossain määrin paripolskia kauemmin säilyivät piiripolskat, jotka kuuluivat erityisesti häiden ohjelmistoon. Piiripolskat (ringit) tai kejtuina tanssitut koukkuringit (ruots. långdans) muistuttavat keskiaikaisia laulutansseja, ja ilmei¬sesti niiden juuret ulottuvat polskaa ja paritanssia kauemmaksi.
Vanhimmat tiedot häissä tanssituista ringeistä ovat 1700-luvulta sekä Ruotsista että Suomesta, ja näiden tietojen mukaan niissä oli piirteitä niin vanhoista piiri¬- kuin uudemmista paritansseistakin. Piiripolskat ja koukkuringit säilyivät häiden ohjelmistossa Etelä-Pohjanmaalla paikoin 1900-luvulle asti.
Petri Hoppu lupaa, että polskaa oppii tanssimaan ilman erityistaitoja – ihan vaan vapaasti tanssimalla.
Tanssi
Polska tarkoitti alun perin nimenomaan pareittain tanssittavaa tanssia, ja suomalaisessa polskassa sen olennaisimpana piirteenä säilyi pyöriminen pareittain paikallaan eri käsiotteissa, mutta välillä voitiin myös kävellä pareittain rinnakkain, kiertää toinen toista ilman käsiotetta tai pyörähtää yhdistettyjen käsien alta paikalla.
Valtaosin polska perustui varsin yksinkertaisille liikesarjoille: kävelylle, juoksulle ja hyppy-askelikoille. Yleisesti käytettiin myös nykyään liukupolskana tunnettua askelikkoa, jossa pääpaino on toisella jalalla toisen lykätessä tämän takaa vauhtia. Erityisesti ruotsinkielisellä rannikkoseudulla mutta jossain määrin myös muualla käytettiin lisäksi monimutkaisempia polska-askelikkoja.
Polskan yksinkertaisuus lienee ollut merkittävä tekijä sen suosiossa: kynnys polskan omaksumiseen oli varmasti matala, koska sen oppiminen ei vaatinut mitään erityisiä taitoja tai pitkää harjoittelua. Tämä sama pätee edelleen, eikä polskan aloittaminen vaadi nykyihmiseltäkään mitään erityistaitoja. Polskaa oppii vain tanssimalla, ja polskan liikkeitä voi jokainen hakea ihan itsekseenkin.
Musiikki
Suomesta tallennetut polskasävelmät ovat yleensä kolmitasaisia, mutta joukossa on myös tasajakoisia sävelmiä. Ruotsalaisille polskille tyypilliset kolmivaihtoiset rytmit ovat Suomessa harvinaisempia.
Koska polska on koreografialtaan usein yksinkertainen perustuen kävelyyn tai juoksuun, ei tahtilajilla ole aina merkitystä tanssin kannalta: vain monimutkaisempiin liikesarjoihin perustu-vissa polskissa kolmitasaisuus on tanssin kannalta ehdoton. Kävely-, juoksu- tai liukupols-kapohjaisia polskatansseja voi tanssia myös tasajakoisten sävelmien tahdissa.
Peruspolskaa on mahdollista tanssia minkä tahansa musiikin tahdissa, sillä yksinkertaisimmassa muodossa rytmillä tai tempolla ei siis ole merkitystä polskan tanssimisessa. Tällainen polska sopii hyvin ensimmäiseksi paritanssiksi kenelle tahansa, ja sitä voi soveltaa ihan kaikenlaisiin tilanteisiin, vaikkapa pyörätuolitanssiin.
Polska ja festivaaliviikko 2021
Polskan omaksuminen voi olla helpompaa, jos aluksi tanssii sellaisen kanssa, joka on aiemmin tanssinut sitä, koska sillä tavoin pääsee nopeammin tanssin tunnelmaan sisään.
Varsinaista harjoittelua ei kuitenkaan tarvita, vaan tanssilattialle voi tulla polskaamaan ihan ensikertalainenkin.
Polskaan pääsee parhaiten sisään kuuntelemalla mukavia polskakappaleita vaikkapa Tallarin levyiltä ja hakemalla sitä kautta tanssin rytmiä ja liikettä. Yksikseenkin voi polskata ja nauttia musiikin ja liikkeen sulautumisesta toisiinsa.
Teksti: Petri Hoppu
Kuvat: Johanna Hoppu
Petri Hoppu suosittelee harjoitteluun Tallarin levyillään soittamia polskia.