Tuoreet mestaripelimannit Katja Lampinen, Hannu Rahikainen ja Matti Paananen. Kuva Krista Järvelä.
Mestaripelimanni on arvonimi, jonka Pro Kaustinen ry myöntää henkilölle, joka perinteisellä taidollaan, runsaalla ohjelmistollaan tai muilla merkittävillä ansioillaan on edistänyt kansanmusiikkiharrastusta. Laulaja kantaa arvonimeä mestarikansanlaulaja ja vuonna 2011 valittiin historian ensimmäinen mestarikansantanssija.
Vuonna 2018 mestaripelimannin arvonimen saa kolme henkilöä: Matti Paananen, Viitasaari (viulu), Hannu Rahikainen, Rovaniemi (2-rivinen haitari) ja Katja Lampinen, Jämsänkoski (haitari).
Viitasaarelainen Matti Paananen (s. 1933) kertoo perineensä musikaalisuuden äidiltään. Hän muistaa ensimmäisen soittimensa olleen laudasta tehty viulu, jonka kielet olivat paperinarua. Oikean viulun varteen hän pääsi, kun velipoika lähti maailmalle, ja Matti opetteli salaa ensimmäiset sävelmänsä veljen viululla.
Matti Paananen on pelimannina itseoppinut. Hänen soittonsa edustaa Viitasaaren paikallisperinnettä ja hän on soittanut muun muassa Viitasaaren pelimanneissa ja Mäntylän kyläpelimanneissa. Soitto on taidokasta, virtuoottiseksikin kutsuttua, mutta samalla kuitenkin luontevaa ja välitöntä.
Erikoispiirre hänen viulunsoitossaan on soittoasento. Matti Paananen soittaa viulua rinnalta, eikä leuan alta, kuten yleensä on tapana. Soittoasennon syntyä hän ei osaa selittää tarkasti, mutta epäilee sen johtuvan korvakuulolta soittamisesta ja tällä tavoin uusien kappaleiden opettelusta. ”Alhaalta rinnalta kuulee paremmin oman soiton, kun ryhmässä uusia kappaleita opettelee”, hän kertoo.
Kansanpelimanni Matti Paanasen mielestä kansanmusiikissa on tärkeintä, että soitossa lysti näkyy ja kuuluu. Ammatiltaan Paananen on metsuri, sahatyömies, maanviljelijä ja kauppias.
*
Hannu Rahikainen (s. 1945) on pelimanni jo viidennessä polvessa. Isä Erkki soitti viisirivistä, isoisä Jaakko kaksirivistä, isoisän isä Jussi Rahikainen ”Ruma-Rahikainen” klarinettia ja Jussin isä Iikka taas viulua. Hannun syvälle kurkottuvat pelimannijuuret ovat synnyinpitäjällä Rantsilassa, Pohjois-Pohjanmaalla, mutta hän on asunut jo 40 vuotta Rovaniemellä.
Hannu Rahikainen on aktiivinen esiintyjä, joka on ollut tuttu näky Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, Samuelin Poloneesissa, Speleissä, Jutajaisissa ja monessa muussa kansanmusiikkitapahtumassa. Hän on julkaissut levyjä ja saavuttanut voittoja myös kansansoittokilpailuissa.
Hannu Rahikaisen soittotyyli on kepeää, taidokasta ja huoliteltua, ja esitettävän materiaalin historiaan on tutustuttu aina huolella. Yksi Hannu Rahikaisen innoittajista ja esikuvista on Lapin valtapelimanni Vuoma-Pertti (Albert Vuomajärvi), jonka ohjelmistoon ja henkilöhistoriaan hän on perehtynyt syvällisesti.
Soittamisessa Rahikainen korostaa tekniikan ja harjoittelun tärkeäyttä: ”Tälläkin ikää tekniikka karttuu, kun vain harjoittelee”. Tärkeimpänä musiikissa hän kuitenkin pitää sisältöä – eli tarinaa joka esiintymistilanteessa kerrotaan soittajan ja kuulijan välisessä dialogissa. Ammatiltaan Rahikainen on kirjallisuuden ja suomen kielen didaktiikan lehtori.
*
Jämsänkoskelaisen Katja Lampisen (s. 1973) elämään musiikki on kuulunut lapsuudesta asti – isä soitti huuliharppua ja äiti lauloi. Haitariin Katja tutustui ensi kerran, kun isä osti kaksirivisen ja ryhtyi sen soittoa opettelemaan. Katja kertoo hermostuneensa, kun isän soitto ei aina sujunut. Lopulta hän pyysi itsekin saada soitinta kokeilla. Myöhemmin kaksirivisen rinnalle tulivat myös viisirivinen haitari ja mandoliini, joista jälkimmäisellä hän onkin voittanut suomenmestaruuden peräti kolme kertaa.
Esikuvikseen tai innoittajikseen Katja mainitsee omat vanhempansa, mutta myös useat pelimannit, joiden kanssa hän on soittanut. Tuttuja nimiä löytyy listasta: Ressan Lassi, Ristot Hotakainen ja Ala-Ikkelä, Heikki Lahti, Antti Hosioja, Boris Wiklund, Jalosen Ville, Veikko Inkiläinen, Henry J. Mäki, Eero Lahti, Tyyne Pahkamäki ynnä monia monia muita. Katja on soittanut useissa eri yhtyeissä: ainakin Jämsänkosken pelimannit, Jämsän soimannien huuliharput, Kaksrivi-Katjalaiset, Heikki Lahti trio, Lampisen serkukset sekä Heikki Lahti ja Komia.
Katja Lampinen kutsuu itseään ”elämäntapapelimanniksi”, joka tarkoittaa sitä että pelimannius on erottamaton osa arkea, elämää ja omaa sielunmaisemaa. Katjan soitto on taitavaa ja monipuolista. Erityisesti hän on kunnostautunut tämmäämisessä, eli säestyssoittamisesta – niinkin perusteellisesti että häntä usein on kutsuttu myös Tämmäri-Katjaksi.
*
Kaustinen Folk Music Festival -plakettia ei tänä vuonna jaeta. Sen sijaan Pro Kaustinen ry käynnistää syksyllä uuden festivaaliplaketin suunnittelukilpailun, ja uusi plaketti jaetaan ensimmäisen kerran vuoden 2019 festivaaleilla.
51. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään 9.-15.7.2018.
Kesän ohjelmatiedot löytyvät kotisivuilta http://www.kaustinen.net
Yhteistyössä Kaustisen kunnan 150-vuotisjuhlat