Ilmoitus Kaustisen festivaalien peruuntumisesta iski kasvoille kuin metrinen halko. Iski, vaikka siihen oli vähän jo henkisesti valmistautunut, mutta ihmismielessä kytee aina toivo – tuo elämää kannatteleva vahva voima.
Kummallinen koronakevät murskasi tämän toivon.
Olemme reippaan kahden viikon ajan saaneet tehdä luopumis- ja surutyötä kesän onnellisimpien päivien suhteen. Henkilökohtaisesti olen surrut muun muassa pystyttämättä jäävää jättitelttaa, jonka suojissa useampi festivaali- ja yhtyetoveri on viime kesät huilannut ja jonka katoksen alla olemme yhdessä tuttujen ja tuntemattomien festivaalivieraiden kanssa ammentaneet elämän kuplivaa iloa syksyn ja talven varalle.
Emme pääse kokemaan juhlien upeaa ja monipuolista ohjelmistoa. Soittamatta jäävät niin suunnitellut soitot kuin iltanuotion parhaimmat jamit juuri ennen kuin aurinko kutittelee ohimoilla. Festivaaliviikon aikana ovat kenkien tilalle aina ilmaantuneet uskomattomat taikatossut, joiden avulla ovat onnistuneet puskapolskat ja yökatrilli kevyesti kuin kesäöinen tuulenhenkäys.
Vuonna 2020 minä en tanssi.
Mikä tässä kaikessa sitten on niin ihmeellistä, että vuosi toisensa jälkeen sitä merkkaa seuraavan vuoden Kaustisen jo kalenteriinsa, eikä asiassa ole neuvotteluvaraa? Miksi tämä on ainut kesätapahtuma, jonka peruuntumista aidosti suren?
Kultainen sääntö kehottaa meitä kohtelemaan muita samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Tarkastelee maailmaa sitten nykyhetkessä tai menneessä, ymmärtää ilman suuria älyllisiä ponnistuksia, ettei tuo jalo ja ylevä aate ole kovinkaan hyvin toteutunut.
Paitsi Kaustisen festivaaleilla.
Juhlien luonteeseen ei kuulu kävijän määrittäminen hänen taustansa mukaan. Festivaaleilla eivät merkitse oppiarvo, lompakon sisältö, ulkonäkö tai aatteelliset näkemykset. Viikon tärkein anti on musiikin ja tanssin ilosanoman kylväminen. Tähän sisältyy tasa-arvo, rauha, rakkaus ja hyvä tahto.
Tutkitusti saamme iloa enemmän asioista, joiden eteen olemme joutuneet näkemään vaivaa.
Kansanmusiikkijuhlat kannustaa hankkimaan uusia tai kehittämään jo olemassa olevia taitoja, esimerkiksi useiden viikon aikana järjestettävien työpajojen avulla. Festivaalien ajan on mahdollista imeä itseensä valtava määrä perinteitä ja taitoja, joita ei arkipäivässä helposti kohtaa. Juhlilla eri sukupolvien laaja kirjo rikastuttaa toinen toistaan.
Onnistuakseen festivaalin on oltava laajasti yleisön tavoitettavissa. Kaustisen festivaalit ovat sitä.
Ohjelman monipuolisuus on yksi osa tapahtuman vetovoimaisuutta. Perinteisen kansanmusiikin rakastajat viihtyvät kuten myös modernimpaa ja kokeellisempaa otetta arvostavat festivaalivieraat. Perheen pienimmille on oma laaja ohjelmistonsa, ja ympäristö on suotuisa lasten turvalliseen temmellykseen.
Kaustinen Folk Music Festival on ihmisen elämässä heinäkuinen viikko, jonka aikana halataan vanhoja festivaalituttuja ja tavataan uusia. Sydämeni laulun sanoin silloin ”kaukana on kavala maailma”.
Haluankin lähettää virtuaalihalaukset jokaiselle festivaalien kävijälle – tutuille ja niille, joiden kanssa tiemme eivät ole vielä kohdanneet.
Sinulle, joka olit ajatellut kokea tänä kesänä ensimmäiset festivaalisi, toivon kestävyyttä odottaa. Kesä 2021 tulee varmasti ja sen myötä kesän onnellisimmat päivät.
Teksti:
Tiina-Kaisa Aro-Heinilä
Festivaalien kävijä vuodesta 1998, huilisti, pelimanni & kulttuuritäti
Kuvat:
Kirjoittajan kotialbumista