Vuodenvaihteen j\u00e4lkeisi\u00e4 viikkoja kutsutaan l\u00e4nsimurteissa h\u00e4rk\u00e4viikoiksi. Tuo loputtomalta tuntuva, joulun j\u00e4lkeinen moniviikkoinen juhlaton kausi jatkuu aina laskiaisen pitkiin pellaviin. Elet\u00e4\u00e4n syd\u00e4ntalvea, aikaa, jossa pys\u00e4htyneisyys on vahvasti l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En usko olevani ainoa kansanmusiikin ja kansantanssin yst\u00e4v\u00e4, jonka mielest\u00e4 kulunut vuosi on tuntunut ikuisilta h\u00e4rk\u00e4viikoilta. Aika on ollut juhlatonta, loputonta arkea. Olemme kaivanneet kaltaistemme joukkoon, soittamaan ja tanssimaan, el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kaikesta huolimatta saavutimme viime vuonna yhdess\u00e4 jotakin ainutlaatuista. Loimme yhteiseksi iloksemme virtuaalisen festivaalin, jossa saimme kokea kaipaamaamme yhteytt\u00e4 toisiimme. Kaiken t\u00e4m\u00e4n mahdollisti pelimannihenki, se meiss\u00e4 kaikissa asuva voima. Aineettoman kulttuuriperinn\u00f6n mukautuminen aineettomaksi yhteiseksi juhlaksi onnistui yli kaikkien odotustemme. Menestys huomioitiin muun muassa Kaustisen kunnan kulttuuripalkinnolla; tunnusta sai erityisesti toimintamallimme kehitt\u00e4\u00e4 kansanmusiikkijuhlaa vastaamaan ihmisten tarpeisiin kokea yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 ja osallisuutta. Kiitos t\u00e4st\u00e4 kuuluu ihan jokaiselle pelimannille ja Kaustisen yst\u00e4v\u00e4lle!
Yleisess\u00e4 keskustelussa erilaisilla foorumeilla on esitetty aika ajoin huolta siit\u00e4, miten kulunut vuosi vaikuttaa ihmisten tottumuksiin tuottaa ja kuluttaa erilaisia kulttuuripalveluja tai v\u00e4heneek\u00f6 harrastamisen kiinnostavuus.
En ole kovin huolissani. Todistettavasti yhteinen rakkautemme kansanperinteeseen, musiikkiin ja tanssiin kaikissa muodoissaan, ei niin vain katkea. Vaikka edellisist\u00e4 yhteisist\u00e4 soitto- ja tanssikokemuksista on saattanut kulua siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pitk\u00e4 aika, perustarpeemme itseilmaisuun on s\u00e4ilynyt, ehk\u00e4 jopa vahvistunut. Toteuttamistavat ja ilmenemismuodot ovat olleet erilaisia ja yksil\u00f6llisi\u00e4, mutta toimivia ja eteenp\u00e4in vievi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kulunut, erilainen aika on pakottanut meit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n uusia tapoja olla ja kehitty\u00e4. T\u00e4m\u00e4 jos mik\u00e4 on tae jatkuvuudesta. Pelimannit ovat pit\u00e4neet yll\u00e4 soittotaitoa, toivoa ja yhteishenke\u00e4. Itse asiassa en ole lainkaan huolissani.
Nyt on aika katsoa eteenp\u00e4in ja tarkentaa katse tulevaan, on aika ryhty\u00e4 taas h\u00e4rk\u00e4viikkojen mukaisesti ty\u00f6h\u00f6n, l\u00e4pileivist\u00e4 kohti juhlakranssia.<\/p>\n\n\n\n
Syd\u00e4ntalvi sulaa syd\u00e4nkes\u00e4\u00e4n, pitk\u00e4t pellavat vaihtuvat pitkiin y\u00f6tt\u00f6miin \u00f6ihin, kes\u00e4n onnellisimpiin p\u00e4iviin. Vaimeasti, mutta vahvistuen, suven s\u00e4velet soivat jo vienosti duurissa, kuulemme kohta toisistamme lis\u00e4\u00e4. On aika viritt\u00e4\u00e4 viulut.<\/p>\n\n\n\n
Teksti ja kuva:
Ira Korkala
puheenjohtaja
Pro Kaustinen ry<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vuodenvaihteen j\u00e4lkeisi\u00e4 viikkoja kutsutaan l\u00e4nsimurteissa h\u00e4rk\u00e4viikoiksi. Tuo loputtomalta tuntuva, joulun j\u00e4lkeinen moniviikkoinen juhlaton kausi jatkuu aina laskiaisen pitkiin pellaviin. Elet\u00e4\u00e4n syd\u00e4ntalvea, aikaa, jossa pys\u00e4htyneisyys on vahvasti l\u00e4sn\u00e4. En usko olevani ainoa kansanmusiikin ja kansantanssin yst\u00e4v\u00e4, jonka mielest\u00e4 kulunut vuosi on tuntunut ikuisilta h\u00e4rk\u00e4viikoilta. Aika on ollut juhlatonta, loputonta arkea. Olemme kaivanneet kaltaistemme joukkoon, soittamaan ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":39841,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_et_pb_use_builder":"off","_et_pb_old_content":"\n
Vuodenvaihteen j\u00e4lkeisi\u00e4 viikkoja kutsutaan l\u00e4nsimurteissa h\u00e4rk\u00e4viikoiksi. Tuo loputtomalta tuntuva, joulun j\u00e4lkeinen moniviikkoinen juhlaton kausi jatkuu aina laskiaisen pitkiin pellaviin. Elet\u00e4\u00e4n syd\u00e4ntalvea, aikaa, jossa pys\u00e4htyneisyys on vahvasti l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
En usko olevani ainoa kansanmusiikin ja kansantanssin yst\u00e4v\u00e4, jonka mielest\u00e4 kulunut vuosi on tuntunut ikuisilta h\u00e4rk\u00e4viikoilta. Aika on ollut juhlatonta, loputonta arkea. Olemme kaivanneet kaltaistemme joukkoon, soittamaan ja tanssimaan, el\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kaikesta huolimatta saavutimme viime vuonna yhdess\u00e4 jotakin ainutlaatuista. Loimme yhteiseksi iloksemme virtuaalisen festivaalin, jossa saimme kokea kaipaamaamme yhteytt\u00e4 toisiimme. Kaiken t\u00e4m\u00e4n mahdollisti pelimannihenki, se meiss\u00e4 kaikissa asuva voima. Aineettoman kulttuuriperinn\u00f6n mukautuminen aineettomaksi yhteiseksi juhlaksi onnistui yli kaikkien odotustemme. Menestys huomioitiin muun muassa Kaustisen kunnan kulttuuripalkinnolla; tunnusta sai erityisesti toimintamallimme kehitt\u00e4\u00e4 kansanmusiikkijuhlaa vastaamaan ihmisten tarpeisiin kokea yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 ja osallisuutta. Kiitos t\u00e4st\u00e4 kuuluu ihan jokaiselle pelimannille ja Kaustisen yst\u00e4v\u00e4lle!
Yleisess\u00e4 keskustelussa erilaisilla foorumeilla on esitetty aika ajoin huolta siit\u00e4, miten kulunut vuosi vaikuttaa ihmisten tottumuksiin tuottaa ja kuluttaa erilaisia kulttuuripalveluja tai v\u00e4heneek\u00f6 harrastamisen kiinnostavuus.
En ole kovin huolissani. Todistettavasti yhteinen rakkautemme kansanperinteeseen, musiikkiin ja tanssiin kaikissa muodoissaan, ei niin vain katkea. Vaikka edellisist\u00e4 yhteisist\u00e4 soitto- ja tanssikokemuksista on saattanut kulua siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pitk\u00e4 aika, perustarpeemme itseilmaisuun on s\u00e4ilynyt, ehk\u00e4 jopa vahvistunut. Toteuttamistavat ja ilmenemismuodot ovat olleet erilaisia ja yksil\u00f6llisi\u00e4, mutta toimivia ja eteenp\u00e4in vievi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kulunut, erilainen aika on pakottanut meit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n uusia tapoja olla ja kehitty\u00e4. T\u00e4m\u00e4 jos mik\u00e4 on tae jatkuvuudesta. Pelimannit ovat pit\u00e4neet yll\u00e4 soittotaitoa, toivoa ja yhteishenke\u00e4. Itse asiassa en ole lainkaan huolissani.
Nyt on aika katsoa eteenp\u00e4in ja tarkentaa katse tulevaan, on aika ryhty\u00e4 taas h\u00e4rk\u00e4viikkojen mukaisesti ty\u00f6h\u00f6n, l\u00e4pileivist\u00e4 kohti juhlakranssia.<\/p>\n\n\n\n
Syd\u00e4ntalvi sulaa syd\u00e4nkes\u00e4\u00e4n, pitk\u00e4t pellavat vaihtuvat pitkiin y\u00f6tt\u00f6miin \u00f6ihin, kes\u00e4n onnellisimpiin p\u00e4iviin. Vaimeasti, mutta vahvistuen, suven s\u00e4velet soivat jo vienosti duurissa, kuulemme kohta toisistamme lis\u00e4\u00e4. On aika viritt\u00e4\u00e4 viulut.<\/p>\n\n\n\n
Teksti ja kuva:
Ira Korkala
puheenjohtaja
Pro Kaustinen ry<\/p>\n","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"project_category":[15],"project_tag":[],"class_list":["post-39826","project","type-project","status-publish","has-post-thumbnail","hentry","project_category-blogi"],"yoast_head":"\n