Tämänhektinen tilanne

Toiminnanjohtaja Sini Keränen. Kuva Outi Lindström.

Toiminnanjohtaja Sini Keränen. Kuva: Outi Lindström.

Ehei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä! Tunnelmat festivaalin taustalla ovat nimittäin sen verran hektiset, että on ihan paikallaan harrastaa luovaa sanailua. (En keksinyt otsikkoa itse, mutta innokkaana sanaseppona varastin sen heti käyttööni.)

Loppu- eipäs kun alkukevennys: Vastasin tänään vahingossa puhelimeen ”Kaustisen kangasmusiikkijuhlat”. Eikö kuulostakin kivalta? Kangasta ja musiikkia, pakko olla hyvät juhlat!

Oikeastaan lupasin kirjoitella festariblogiin tunnelmia työmaalta, mutta äskeinen ehkä kiteyttää olennaisimman – on aika monta rautaa tulessa ja sanatkin vähän sotkeentuvat. Haluaisin kertoa viikkokatsauksen omaisesti kuulumisia työpöytäni äärestä, mutta ensinnäkään en yhtään muista missä järjestyksessä mikäkin asia on tällä kuluvalla viikolla tapahtunut. Toisekseen olen viettänyt melko vähän aikaa työpöydän äärellä ja melko paljon kentällä. Keskittymiskykyäni ylläpitääkseni lanseerasin kuitenkin upean muistilappujatkumon, johon määrittelin ”tee heti” -tasosta alkaen työtehtävieni kiireellisyyden. Se toimi tosi hyvin yhden päivän, mutta sitten systeemi kaatui, kun ”tee heti” -asioita alkoi ilmestyä joka puhelun, sähköpostin ja oveen koputuksen myötä lisää.

Merkittävin uutinen kuluvalta viikolta on se, että maanantaina me – allekirjoittanut ja viisi muuta festarityöntekijää – muutimme toimistomme festivaalialueelle. Jännää! On melko lailla eri fiilis ahertaa ihan ytimessä kuin tien toisella puolella Kansantaiteenkeskuksessa, jossa normaalisti pidämme majaa. En varmastikaan ole ainoa, joka tuntee, että tunnelma muuttuu samantien kun festaritoimistot otetaan käyttöön! Itselleni asia kulminoituu siihen, kun roudaan ensimmäisen laatikollisen mappeja väliaikaistiloihin ja suoritan siinä sivussa jokakesäisen piruettirituaalin ikään kuin tervehdyksenä: kesätoimistoni lattia on harvinaisen liukas, mutta kerkeän aina vuodessa unohtaa sen.

Vaikka kiire on sietämättömällä tasolla ja työmäärä vähintäänkin kauhistuttava, on silti kivaa ja ihanaa tehdä festivaalia, jonka voi vilpittömästi todeta olevan (vähintäänkin) maailman paras, mietiskelin roudatessani kopiopaperia rullalaudalla. Seuraava ajatus: Nyt on sellainen aika vuodesta, että roudaamiselta ei säästy kukaan. Ei myöskään kahvinkeitolta! Siispä kohti jälleen yhtä tehokasta ja kofeiinipitoista päivää!

Juhlilla nähdään, ja nimenomaan niillä kansanmusiikki- eikä kangasmusiikkijuhlilla! Eikö vaan?

Kesän onnellisimpia päiviä odotellen,
Sini Keränen
toiminnanjohtaja

Share