Satoi tai paistoi, tunnelma pysyy

Marita Raita tutkii vuoden 2017 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ensimmäisen päivän ohjelmaa.

Kesällä 2006 Marita Raita teki lomanviettoa koskevan ratkaisun, jolla oli vaikutusta hänen kesäsuunnitelmiinsa aina tähän päivään asti: hän lähti Kaustiselle kansanmusiikkijuhlille. Raidan ensimmäisillä festivaaleilla aurinko paistoi koko ajan. Hän muistaa istuneensa festivaaliareenaa ympäröivän rinteen nurmikolla nauttien niin auringosta kuin musiikista. Siitä lähtien Kaustinen on kuulunut jokaiseen kesään.

Raidan sai liikkeelle hänen tyttärensä, joka oli käynyt kansanmusiikkijuhlilla edellisenä kesänä ja kehunut, että mukavaa oli ollut. Niinpä äiti ja kaksi tytärtä lähtivät yhdessä festivaaleille muutamaksi päiväksi. Raita oli kyllä ollut kiinnostunut kansanmusiikista ja harrastanut kansantanssia lapsesta asti, mutta jostain syystä Kaustiselle hän ei ollut osunut. Nykyään he ovat paikalla joka vuosi koko festivaaliviikon; tyttäret esiintyvät tanssien ja soittaen, ja äiti on jo useampana vuotena työskennellyt talkoolaisena tiedotustoimistossa.

Vuosien varrella Marita Raita on kuullut ja nähnyt valtavasti erilaisia esityksiä, joista hän ei kuitenkaan ole halukas nostamaan esille yksittäistä kohokohtaa. ”Viikon aikana näkee ja kuulee aina niin paljon kaikkea hienoa, ettei niistä voi valita yhtä erityistä”, hän huokaa. ”Keskeistä festivaaleilla on sen sijaan erityinen tunnelma, joka vallitsee yötä päivää, satoi tai paistoi.” Naurahtaen Raita toteaakin, että jos mielikuva ensimmäisestä festarikesästä olikin jatkuva auringonpaiste, toki sadekesiäkin on ollut.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla on viisikymmenvuotinen historia, mutta mikä sen tulevaisuus on? Raita toteaa, että niin kansanmusiikin kuin kansantanssin esittäminen on itse asiassa lisääntynyt kaiken aikaa. Hän on nähnyt myös nykykansanmusiikin esiinmarssin. ”Uudessa kansanmusiikissa on aina kuitenkin perinteitä mukana, hän kokee. Niinhän kansanmusiikki on aina syntynyt; otetaan vanhaa ja laitetaan jotain omaa mukaan. ”

Hyvä esimerkki samalla kertaa sekä uudistumisesta että jatkumisesta on Marita Raidan mielestä tämänvuotisen Konsta Jylhä -kilpailuun osallistuville annettu ohje, jonka mukaan esiintyjille annetaan vapaat kädet ohjelmiston ja soittimiston suhteen, kunhan esitettävä musiikki on instrumentaalista, akustista, ja se sisältää linkkejä perinteeseen, vaikka kyseessä olisi uusikin musiikki. ”Varmasti festivaalitkin jatkuvat tulevaisuudessakin.”

Raidan mielestä kansanmusiikkijuhlista ei oikeastaan voisi parempia toivoa. Sitä paitsi joka vuosi tulee pieniä parannuksia, jotka helpottavat festivaaliarkea. ”Jos nyt jotain voi toivoa, niin hyvää säätä”, hän esittää. ”Ei kaatosateita – pilvipouta on ihan hyvä!”
 
Teksti ja kuva: Hilkka Rauhala
Share