Kaustisella pitoja laidasta laitaan

Tiedote 12.7.2017

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään tänä vuonna 50. kerran. Juhlavuoden kunniaksi on muun muassa koottu viiskymppisten toivekonsertti. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävät esittivät yhteensä noin parikymmentä toivetta, ja lopullisen kokonaisuuden kokosi ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki näiden pohjalta.

Pyrittiin mahdollisimman moninaiseen kokonaisuuteen”, Hakamäki kertoo. ”Jotkut toiveet koskivat yksittäisiä nimekkäitä artisteja, mutta panostimme kuitenkin siihen, että samaan konserttiin saataisiin mukaan mahdollisimman monta eri toivetta.”

50-vuotiaiden toivekonserttiin toivottiin esiintyjiä kuten Ampron Prunni ja Purppuripelimannit, ja ne toteutetaan. Kappaletoiveiden joukossa oli muun muassa Elsa kohtalon lapsi, joka kuullaan konsertissa Tallarin ja Jesse Kaikurannan esittämänä. Kokonaisuuden päättää monien toivoma Konstan parempi valssi.

Viiskymppisten toivekonsertti pe 14.7. klo 20.30 Keskipohjanmaa-areena

Kaustisen kavalkadin voima on oma musiikillinen perintö ja tiivis ryhmätyö

Kaustisen kavalkadi on ollut olemassa, kuten festivaalikin, 50 vuotta. Ensimmäinen kavalkadi vuonna 1968 oli jättimenestys: väki ei kunnolla mahtunut Kalliopaviljonkiin, vaikka ylimääräisiä esityksiä järjestettiin neljä. Esitys myös äänitettiin Yleisradiolle samana syksynä.

Vuoden 1968 kavalkadi otettiin tämän juhlavuoden kavalkadin esikuvaksi. Silloin musiikkia sitovaa tarinaa kuljetti kaksi henkilöhahmoa, vaari ja häitä valmisteleva morsian, joka halusi tutustua kaustislaiseen perinteeseen.

Suurelle Areenalle päätettiin kuitenkin tehdä konserttimaisempi esitys, jossa kuljetaan läpi festivaalin 50-vuotisen historian. Nytkin tarinaa kuljettaa kaksi kertoja”, kertoo kavalkadin musiikin jälleen kerran koonnut maestro Mauno Järvelä. Käsikirjoituksen on muovannut Antti Huntus, useiden kavalkadien tarinanikkari. Keskipohjanmaa-areenalla nähdään taas kerran mahtava joukko kaustislaista osaamista, iso pelimanniryhmä, Hääkuoro sekä entisten hääkuorolaisten muodostama Häälaulajat, kanteleyhtye, jokunen kyläyhtye, jne.

Kavalkadi on vanhastaan voimallisesti ryhmätyötä”, Mauno Järvelä korostaa. Hän kertoo, että aikanaan kavalkadia synnytettiin jopa niin, että porukka kokoontui kabinettiin ja kaikki toivat ideansa esiin; ei sitä kukaan oikeastaan ohjannut. ”Onnistuminen perustuu meidän omaan musiikilliseen äidinkieleemme, joka tunnetaan syvällisesti ja jota Kaustisella vaalitaan huolella. Siinä on kavalkadin punainen lanka.”

Kavalkadikonsertti to 13.7. klo 17.30 (I näytös), su 16.7. klo 14.30 (II näytös) Keskipohjanmaa-areena

Karhunpeijaisissa mennään suomalaisuuden juurille

Monet tämänvuotiset ohjelmanumerot Kaustisella sivuavat jollain lailla Pidot-teemaa. Yksi omaperäisimmistä on yleisöstä riippuen kolmesta neljään tuntiin kestävät Karhunpeijaiset. Esikuvana on hantien karhunpeijaiset, mutta mukana on myös suomalaista perinnettä.

Suomalaisilla ja hanteilla karhun syntymyytti on melkein sanasta samaan sama”, kertoo idean isä, muusikko Tuomas Rounakari. ”Pieni taivaallinen karhunpoika pyytää luojaisältään lupaa päästä maanpinnalle, koska se näyttää niin kauniilta. Hän maukuu, kunnes luoja anta periksi.”

Vasta tämän jälkeen myyttinen tarina ja karhunpeijaisjuhlan sisältö lähtee kansoilla eri suuntiin.

Suomalaiset karhunpeijaiset ovat metsästyskeskeinen riitti, miesten juhla. Hanteilla merkitys on säilynyt erilaisena, heille se on karhun uudelleensyntymisen riitti ja todella tärkeä. Luonteeltaan se on todella leikkisä ja iloinen, molemmat ominaisuuksia jotka liitetään karhuun.”

Tuomas Rounakarin lisäksi Karhunpeijaisissa nähdään jouhikkotaituri Pekko Käppi, haitaritateilija Antti Paalanen ja laulaja Karoliina Kantelinen, tuttu mm. Värttinästä.

Työryhmä on minulle melkoinen dream team. Pyysin mukaan vapaamittaiseen improvisaatioon kykeneviä ihmisiä. Kaikki ovat tehneet myös sooloteoksia ihan yksin ja heidän työssään näkyy tietynlainen hypnoottinen kvaliteetti. Haitari ei ehkä ole ensimmäinen soitin, joka yhdistetään karhunpeijaisiin, mutta Antti Paalasen lähtökohtana oli preparoida haitari siten, ettei siitä lähde yhtään normaalia ääntä – ajatus josta innostuin välittömästi”, Rounakari iloitsee.

Tuomas Rounakari tekee Taideyliopiston Sibelius-Akatemialla taiteellista tohtoritutkintoa, ja Karhunpeijaiset on hänen kolmas jatkotutkintokonserttinsa, joka kantaesitettiin helmikuussa 2016.

Oman tutkimukseni ytimessä on transsitilan tutkiminen esiintyjän ilmaisukeinona. Tämän konsertin ohjaavana opettajana oli hypnoterapeutti Kira Gyllenbögel. Meidän käyttämä hypnoosimetodi ei kuitenkaan ollut mitään tv-hypnoosimielikuvia vastaavaa, vain olennaista on oman luonteen ja olemuksen parhaimpien puolien vahvistamista. Hypnoosia käytetään henkisenä valmennuksena myös urheilussa. Hantien perinteinen karhun herättelylaulu käyttää samoja tekniikoita kuin moderni hypnoosi, se on olennainen osa pohjoisten kansojen musiikkiperinnettä.”

Kaustisella kaksi kertaa nähtävät Karhunpeijaisissa runouksella on myös vahva rooli – mukana on pitkiä runoja hantien karhunpeijaisista sekä metsänenetsien nykyrunoilija Juri Vellemin tekstejä.

Karhunpeijaiset ei ole esitys, eikä rituaali, eikä konsertti, eikä teatteria”, Rounakari selittää. ”Mutta jollakin tavalla nämä kaikki asiat määrittelevät sitä. Karhunpeijaiset ovat vähän niin kuin häät – kaikki ovat häissä ensisijaisesti hääparia varten. Tässä ajatus on samantyyppinen, kaikki ovat paikalla karhua varten, ei niinkään esiintyjät yleisöä varten. Yleisöltä toivotaan, että olisi niin kuin juhlissa: voi osallistua tai ei, laulaa tai olla laulamatta, tanssia tai olla tanssimatta.”

Vaikka kokonaisuus ammentaa hanti- ja suomalaisperinteestä, se ei edustaa niistä kumpaakaan.

Kaikki tapahtuu rinnakkaistodellisuudessa, kulttuurissa, joka ehkä olisi voinut olla olemassa. Pyritään vahvistamaan tietoista yhteyttä myyttiseen karhuun. Suomalaisessa kulttuurissa karhulla on ihan erityinen rooli ja paikka. Joutsenen ja sotkan rinnalla se on varmaan meille myyttisistä eläimistä läheisin.”

Monta tuntia kestäviin karhunpeijaisiin kuuluu väliaika. Rounakari pahoittelee, ettei esityksessä ole mahdollista kattaa yleisölle pitopöytää väliajalla, mutta väliaika on silti olennainen osa esitystä – silloin järjestetään leikkejä yleisölle.

Karhunpeijaisissa mennään suomalaisuuden juurille syvällisellä tavalla, ja sellaisesta kulmasta joka vähän yllättää. Voisiko suomalainen pyhyys olla pohjimmiltaan iloista?”

Karhunpeijaiset to 13.7. klo 19–22 ja pe 14.7. klo 12.30–16.30 Maunon makasiini

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Tiedotuspäällikkö
Tove Djupsjöbacka
p. 040-6585340
press(at)kaustinen.net

Share