Heta Ahon festivaaliruno

When in Woodstock

En tiedä minne matkaan
vaan mitä sanovatkaan
nuo jotka mulle Kaustisesta kertovat
se on idyllinen kunta
vain musiikki ja liikunta
ei otteet muussa kuin soitossa oo kovat

Vaan miksi tänne saavun
kera sadekaavun,
aurinkorasvan, sontsan sekä muun
kas nyt on aika festivaalin
näitä elämyksiä haalin
musisoimisilla täytän heinäkuun

Tuskin tässä hymyjäni tuhlaan
nehän kuuluu kansanjuhlaan
vaikk on lenssu, ei kahlitse laveri
nyt kun koko kylä tanssii,
soittaa, lähentelee transsii
kun on kamu joka tyypin kaveri

Ties monennenko pelimannin
näen mukanansa kannin
josta viulu, huilu ulos halajaa
niin taikka trumpetti tai torvi
jokaisella oma sorvi
jonka ääreen ilomielin palajaa

Jo koipia kivistää
tanhuaminenpa pistää
pahemmin kuin poliisi puhaltamaan
vaan kun uusi soitto alkaa
ei voi muuta, nostaa jalkaa
joka iikka, yhtyy karkelointiin samaan

Ei se katso paikkaa, aikaa
antaa sävelien raikaa
nurmikko tai nuotio on oiva lava
soi soitto riemukkaasti
aina aamuyöhön asti
alkaa samoin silmin päivä seuraava!

Heta Aho oli Kaustisella ensimmäistä kertaa talkoolaisena. 
P.S. Otsikko mukaan lukien, 150 sanaa – Kaustisen juhlavuoden kunniaksi. 
Share