Festivaaliväkeä: Anne Sipari / Pelimanni on valioihminen, tietää Soittosalin konkari

Oletko käynyt Kaustisella Soittosalissa? Se on se paikka koululla, jossa lavalle marssitetaan pelimanneja ja musiikkiryhmiä aamusta iltaan melkein nonstoppina. Takavuosilta moni muistaa myös hempeän kukkataivaan lavan yläpuolella.

– Kukkataivas mietelauseineen oli ITE-taiteen helmi, ihan uniikki! huokaa Anne Sipari. Salin koristelu oli Soittosalin pitkäaikaisen vetäjän, Vuokko Kivisaaren luomus.

Siparista tuli Kivisaaren assistentti Soittosaliin 1990-luvun lopulla. Annen ensimmäinen käynti Kaustisella oli ollut tanhuryhmän riveissä vuotta aiemmin, ja niinhän siinä kävi, että festivaali vei sydämen ja sai hakeutumaan töihin seuraavana kesänä.

– Vuokon Soittosalissa ei mikään inhimillinen ollut vierasta, toimenkuvani oli värikäs ja vaativa, hymyilee Anne. Usein pelimannit tulivat anelemaan soittovuoroa suoraan Vuokolta ja päivän sovitut aikataulut heittivät häränpyllyä.

– Nykyään mennään ruodussa. Esiintyjät tulevat ajallaan ja aikataulut pitävät.

Soittosali herää aamukymmeneltä. Ensin on Kaustisen tunti, sitten soitto jatkuu koko päivän, noin vartti per esiintyjä. Illalla on lisäksi teemakonsertteja. Juontaja esittelee esiintyjät, mutta Anne huolehtii kaikesta muusta, niin että päivä soljuu luonnikkaasti sekä esiintyjien että yleisön kannalta. Anne uskoo professori Erkki Ala-Könnin periaatteeseen: ”Sytytä työhösi henki”. Sillä mennään.

Valtaisa määrä pelimanneja on tullut tutuksi Soittosalista ja muualtakin. Anne Siparilta jos keneltä voi kysyä, millainen on suomalainen pelimanni.

– Minkälainen vaan, Anne tuumaa. Kaikenlainen. Kutsumustietoinen. Valioihminen. Vahva. Pelimanni on pelimanni.

Annen kansanmusiikin harrastus ei rajoitu vain Kaustiselle ja Soittosaliin.

– Tampereella käyn Telakan upeassa Rahvaanmusiikin kerhossa ja Rahvaan tansseissa kerran kuussa. Kuuntelen Etnoiltaa radiosta ja luen Kansanmusiikki-lehteä. Kesäisin pruukaan käydä Virossa Seto- ja Viru-folkeissa ja syksyllä Löikuspidussa Viljandissa. Usein ohjelmaani kuuluu myös Kupsajaiset Kangasniemellä, Folklandia-risteily ja silloin tällöin Musiikkitalon konsertit.

Anne kokee, että Kaustisen festivaali on palannut juurilleen.

– Muistan ajan, kun tahkottiin kävijäennätyksiä. Väkeä oli liikaa palveluihin nähden. Nyt menee hyvin!

Erityisesti ilahduttaa talkoolaisten rakkaus festivaalin tekoon. Ja lapset on otettu ohjelmistossa hyvin mukaan, Anne kiittää.

Kaustisen merkitys?

– Iso, Anne vakuuttaa. Tämä on ollut yksi elämäni yliopistoja. Kesän onnellisimmat päivät, jolloin tulee pantua omia palikoita järjestykseen. Jokainen Kaustis-viikko onnistuu jotenkin täristämään. Kansanmusiikin lyriikat – rebelliä! Kohtaamiset ja ystävyydet. Tunne, että vahvistuu ihmisenä.

Anne tiivistää tuntemuksiaan nyt jo edesmenneen työparinsa, Vuokko Kivisaaren mietelauseisiin:

Mikä sydämestä tulee, käy sydämeen.

Lähdeihmisen lähellä on juhlan tuntu.

Tee elämästäsi juhla, jonka kohokohta on aina edessäpäin.

Kuva: Soittosalin kukkataivas ja Anneli Qveflanderin aikanaan suunnittelema seinävaate loivat tunnelmaa, kun mestaripelimanni Airi Hautamäki tyttärineen ja tyttärentyttärineen esiintyi, vahvistuksenaan Kiharakolmion Juhani Lautamaja (takana) ja Timo Saukko.

Festivaaliväkeä 5/6
Festivaaliväkeä-sarjaa varten Merja Lahti haastatteli muutamia henkilöitä, joilla kullakin on oma historiansa ja näkökulmansa Kaustisen kansanmusiikkijuhliin. Sarjassa esitellään enemmän tai vähemmän tuttuja tyyppejä, joihin Kaustisella on vuosien mittaan törmännyt ja törmää.

Share